Eriarvoistumisen pysäyttäminen tärkein keino taata yhteiskuntarauha

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllösen puhe Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa 18.11.2017

Rakkaat puolueemme aktiivit – Kuinka luottavaisina me voimme lähestyä seuraavaa itsenäistä vuosisataa? Minkälaisista palasista tämän päivän turvallisuus rakentuu? Minkälainen yhteiskunta Suomi on ja minkälainen se voisi olla?

Perinteisesti turvallisuus ymmärretään valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä. Meidän kampanjassa haluan tuoda keskusteluun myös muita teemoja, erityisesti turvallisuuden yhteisöllisen ja inhimillisen ulottuvuuden.

Työttömyys, rikollisuus, ilmastonmuutos, ympäristösaasteet ja ihmisoikeusloukkaukset ovat uhkia, jotka keskinäisriippuvaisessa maailmassa ylittävät valtioiden rajat. Luonnononnettomuudet, tarttuvat taudit ja ilmastonmuutos yhdistävät kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden ihmisten kohtalot.

Nämä ovat ongelmia, joita ei ratkaista liittymällä Natoon eikä laittamalla rajat kiinni. Tulevista puolustushankinnoista tai ulkopoliittisista linjoista on tärkeää keskustella, mutta eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski, jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä. Suurimmat turvallisuusriskit kasvavat maiden sisäpuolella eriarvoisuudesta, kouluttamattomuudesta ja osattomuudesta.

Yhteiskunta, joka pitää kaikki mukana, sivistää, kouluttaa, hoitaa ja antaa mahdollisuuden elämään, on myös kansalaisilleen puolustamisen arvoinen. Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen on yksinkertaisesti tärkein keinomme taata yhteiskuntarauha. Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

Tasa-arvoinen Suomi toimii aktiivisesti myös kansainvälisesti. Me haluamme vahvistaa kansainvälistä oikeutta sekä päivittää ja kehittää kansainvälistä sopimusjärjestelmää; edistämme talousjärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja vaadimme ihmisoikeussopimusten noudattamista.
Kehitysyhteistyö, kriisinhallinta, aseistariisunta sekä pidättyväinen asevientipolitiikka edistävät rauhaa. Haluamme vaikuttaa aktiivisesti Euroopan unionissa ja tukea Pohjoismaista, kestävää yhteistyötä.

Elinoloja pitää pystyä parantamaan maissa, joissa on epävakaa tilanne, ja toisaalta sisäisen turvallisuuden riskeihin on järkevästi varauduttava vahvistamalla poliisien voimavaroja ja viranomaisten yhteistyötä.

Sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomelle vakautta edistävä ratkaisu. Se mahdollistaa Suomelle kokoaan suuremman roolin kansainvälisen rauhan edistäjänä. Sotilaallinen liittoutumattomuus parantaa myös Suomen mahdollisuuksia pysyä puolueettomana kriisiaikana.

Rakkaat kuulijat! Ilmastonmuutos on suurin konkreettinen turvallisuusuhkamme. Viime vuosina Euroopassakin nähty sotatoimien aikaansaama pakolaiskriisi on vasta pientä alkusoittoa sille hädälle, joka eteläisen pallonpuoliskon maita uhkaa ilmastokatastrofin edetessä.

Turvallinen yhteiskunta on mahdollinen vain, jos vastataan ilmastonmuutoksen sekä luonnonvarojen riittävyyden haasteeseen ja pidetään elinympäristö elinkelpoisena.
Kaikkien poliittisten päätösten pitäisi viimeistään nyt pohjautua kestävään ilmastopolitiikkaan. Ruoka, vesi, lämpö ja energia eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Ilmastonmuutoksen torjuminen sekä kestävä kehitys ovat elämän edellytys maapallolla.
Suomi voi näyttää tietä muillekin, jos päätämme suunnata varamme koulutukseen sekä elämää turvaavaan innovaatiotutkimukseen rauhanvarustelun hengessä. Ilmastotutkimuksemme on jo huippuluokkaa – me voimme olla myös ravinnon, veden, koulutuksen, epidemioiden torjunnan, lääkekehityksen, lääkintävälineistön, kenttäsairaaloiden, pakolaisleirien sekä konfliktialueiden maaperäpuhdistusten ja ilmastovaikutusten huippuosaajia.

Me voimme näyttää esimerkkiä ja tehdä kestävää ilmastopolitiikkaa, jotta ilmastonmuutoksen torjuminen otetaan kaikkialla kärkihankkeeksi – ei vain paperilla ja sopimusten muodossa, vaan myös käytännössä kaikessa tekemisessä.
Rakkaat kuulijat – Mistä viha vieraaseen kumpuaa, pelosta. Mistä pelko kumpuaa, osin myös tietämättömyydestä. Tuntemattomassa piilee vaara, on aina piillyt, mutta nykyaikana on mahdollisuus hankkia todellista tietoa, myös pelkoja lieventämään, jotta kykenemme puuttumaan asioiden ydinsyihin ja todellisiin ongelmiin. Olisi sinisilmäistä uskoa, että kaikki maailmalla liikkuvat olisivat hyvillä aikein liikkeellä, meissä kaikissa on hyviä ja pahoja.

Vihalla ei vain asioita ratkota, täytyy olla valmis selvittämään taustoja, tutkimaan asioita, haastamaan ja kysymään sekä löytämään ratkaisuja, jotka korjaavat ongelmien ydinsyitä, esimerkiksi vähentävät järjestelmän säälimätöntä ahneutta, joka on johtanut sotaan ja katastrofeihin eri puolella maailmaa.

Me olemme tässä maailmassa erinomaisia kinastelemaan päästövähennysten taakanjaosta, mutta vähemmän hyviä ottamaan vastuuta puolustusteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista.

Jätämme Suomessa yksin omat köyhämme, omat toivostaan luovuttaneet, emme toivottaneet heitäkään tervetulleiksi, kun Suomeenhan mahtuu vain menestyjiä, heikko ei saa olla tai hädänalainen. Valitettavasti me jätämme heitteille myös tänne vainoa pakoon tulleet ja uskomme hokemiin, ettei meillä ole varaa auttaa tässä maailmassa hädänalaisia.
Rikkaampana aikana kuin koskaan, meillä ei ole enää varaa pitää ihmisistä huolta. Veronkiertäjien ja veroparatiisien toimintaan me emme saa puututtua tässä ajassa ja yhteisen vastuuta väistämisestä on tehty päätöksenteon peruskivi. Me syrjimme ihmisiä monin paikoin, ja ihmettelemme vielä sittenkin mistä viha kumpuaa.

Rakkaat kuulijat – Viha kumpuaa myös tavasta, millä me puhumme toisillemme ja toisista ihmisistä. Jos minä jotain Euroopan parlamentissa rakastan, niin sen nollatoleranssia rasistiselle puheelle.

Muutenhan parlamentissa ideologiset erot näkyvät ja kuuluvat: asioista väännetään intohimoisesti ja täysistuntosalista joudutaan joskus jopa kantamaan päätöksentekijöitä ulos kun tunteet kuumenevat liikaa.

Rasismin ja fasismin suhteen on kuitenkin nollatoleranssi: puheenvuoroja todellakin suitsitaan, ja jos kielto ei mene perille, vastaa edustaja sanoistansa omalla kukkarollaan. Ihmisvihaa lietsovista kommenteista on menetetty viikkojen päivärahat ja saatu moneksi viikoksi kielto osallistua parlamentin toimintaan.
Tähän meillä Suomessa on vielä matkaa.

Kyllähän tästä fasismin syleilystä saa katsoa peiliin koko poliittinen järjestelmämme. Me annoimme perussuomalaisten määritellä mistä Suomessa, suomalaisuudessa, Suomen symboleissa ja meidän identiteetissämme on kyse. Suomesta on viime aikoina tullut maa jossa osa sylkee ”vääränväristen” päälle kadulla tai marssii kansallissosialistien riveissä, ja itseään sivistyneempänä pitävät vieressä vaativat rivissä maltillisuutta ja nyökyttelevät että maassa maan tavalla.

Ja vielä rosvosivat hienon kainuulaisen sanonnan ”tolokusta ihmisestä” aivan vääränlaisen käyttöön. Tolokku ihminen on se, joka tarttuu toimeen ja osaa katsoa omaa napaansa kauemmaksi. Oikeasti tolokku ei ole tyhmä eikä naiivi: tottakai meidän pitää neuvotella, opastaa ja sopeuttaa tulijoita suomalaiseen kulttuuriin. Totta kai me pidämme kiinni tasa-arvosta, emme hyväksy naisten alistamista, sukuelinten silpomista tai pakkoavioliittoja. Totta kai me haluamme palauttaa rikolliset ja tukkia salakuljettajien reitit.

Surullisinta kaikessa on, ettei poliittisilla päätöksentekijöillä ole ollut selkärankaa löytää yhdessä ratkaisuja, joilla puretaan myös järjestäytyneen rikollisuuden häikäilemätön ihmiskauppa. Ei voi olla niin, että laillisten reittien ja laillisten toimintakanavien sekä asiantuntijarakenteiden puute mahdollistaa laittoman miljardibisneksen. Härskeimmillään se tarkoittaa sitä, että järjestäytynyt rikollisuus valitsee, ketä autetaan ja missä.

Meidän väestöpyramidi on aivan vinksallaan ja silti ilmapiiri on viime vuosina ollut aivan käsittämätön. Kukaan ei saa tulla Suomeen, ellei omista suuryritystä tai ole miljonääri, kaikki muut ovat vaan ”tulossa vapaamatkustajiksi”. Maa, jossa kohta eletään todellisuudessa missä mummo hoitaa toista mummoa, kun lapsia ei synny samassa suhteessa ikääntyviin.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, mutta meillä on alettu suhtautua epäileväisesti myös kaksoiskansalaisiin ja määritellä ihmisiä ihonvärin perusteella. Meillä kuvitellaan että isot, globaalit ongelmat ratkeaisivat sillä että me käperrymme tänne Suomen rajojen sisälle, omiin oloihimme, keskenämme kinastelemaan.

Voidaanhan sitäkin kokeilla, palautetaan passit, vedetään pipot silmille ja uskotaan, että maailman ongelmat ratkeavat ja pakolaisvirrat tyrehtyvät. Epäilen, että tämä ratkaisu lämmittää juuri saman aikaa kuin pissatessa housuun talvipakkasilla.
Jotta, josko lakattaisiin olemasta niin hemmetin tolokkuja ja sen sijaan ratkottaisiin yhteisen vuoropuhelun kautta ongelmia konkreettisesti. Siihen olkoon pyrkimyksemme myös näissä presidentinvaaleissa, joissa lopulta on kyse arvoista ja ihmisistä tulevaisuuden Suomessa.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille