Vasemmiston lausunto vanhuslaista

Koska tähän mennessä ei ole pystytty, niin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo aiemmin jättänyt asiasta useammankin lakialoitteen (LA 51/2006 vp, LA 53/2008 vp ). Viittaamme niihin ja lausumme lisäksi seuraavaa:

Lain toteuttamisen vaatimat voimavarat

Lain tavoitteita yleensä ja sen yksityiskohtaisia toimenpide-ehdotuksia ei ole mahdollista käytännössä toteuttaa, ellei kunnille ja kuntayhtymille turvata riittäviä voimavaroja ikäihmisten hoivan laadun parantamiseksi ja heille palveluja tuottavan henkilöstön lisäämiseksi.

Määräykset laadusta lakiin

Vanhustenhuollon ja hoivan järjestämisen kaksi keskeistä ongelmaa ovat henkilöstön riittämättömyys ja tarjottujen palveluiden laadun aivan liian suuri järjestäjäkohtainen vaihtelu.

Hoivan laadun vaihtelua on yritetty vähentää annetuilla laatusuosituksilla. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi, koska kunnat säästösyistä ja yksityiset palveluntuottajat tulostavoittelussaan, eivät ole suhtautuneet niihin riittävän vakavasti. Siksi määräykset riittävästä laadusta tulee kirjoittaa lain säännöksiin. Lailla tulee turvata, että jokainen vanhus saa sekä määrällisesti että laadullisesti riittävät palvelut.

Riittävän laadun turvaaminen edellyttää riittävää henkilöstöä palveluyksiköissä. Siksi henkilöstömitoitus on määriteltävä osana lakiin kirjattavia laatumääräyksiä. Viranomaisilla tulee olla riittävät valtuudet valvoa lain noudattamista. Laissa tulee määrätä myös riittävät rangaistukset, jos laatumääräyksiä ei noudateta.

Suunnitelma vanhuseläkettä saavien henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi (7 §)

Vähintään lain perusteluihin tulisi kirjata, että erityisesti palvelusuunnitelmaa laadittaessa tulisi hyödyntää vanhusten ohjatun päivätoiminnan ja vanhusneuvoloiden tarjoamat mahdollisuudet.

Toimintakyvyn määrittäminen (Palvelutarpeen selvittäminen 11 §)

Toimintakykymittarit ovat sinänsä tarpeellisia ja hyödyllisiä. Niitä tulee käyttää tarvittaessa, mutta ikäihmisten kokonaisvaltainen palvelutarpeen arviointi ei voi eikä saa perustua vain niiden varaan. On otettava huomioon ikäihmisen kokonaisvaltainen hoivan tarve ja erityisesti hänen omat toiveensa.

Valvonta (20 §)

Emme pidä nykyistä valvontajärjestelmää riittävän kattavana ja tehokkaana. Valvontaorganisaatiotkin kärsivät riittämättömistä henkilövoimavaroista. Jos valvonnan uudistaminen kytketään osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kattavan sääntelyn uudistamista, kuten perusteluissa mainitaan, niin jäljet pelottavat: järjestämis- ja rahoituslakiin liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että ikäihmisten hoivan valvonta kovin helposti hukkuu niihin hetteikköihin. Siksi pidämme välttämättömänä, että ikäihmisten hoivan valvonnan uudistaminen toteutetaan tämän lain säätämisen yhteydessä.

Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus (23§)

Pidämme ehdotettua lakiin sisältyvää henkilökunnan ilmoitusvelvollisuusmallia periaatteellisesti hyvänä ja kannatettavana, mutta samalla on huolehdittava siitä, että yksityisen työntekijän oikeusturva ei vaarannu.

Asiakasmaksujärjestelmä

Nykyjärjestelmän mukaisesti määräytyvät palveluasumisen asumispalvelumaksut johtavat pahimmillaan siihen, että palvelujen käyttäjälle ei maksun jälkeen jää lainkaan omaa käyttörahaa. Tämä on kohtuutonta ja epäinhimillistä. Siksi, vaikka palveluasuntojen asumispalvelumaksujärjestelmän uudistamistyö on parhaillaan vireillä osana erillistä lainsäädäntöhanketta, se tulee kuitenkin kiinteästi kytkeä tämän lain säännöksiin.

Asiakasmaksulain tarkoittamaa ns. taskurahaa tulee korottaa ja säännöksen soveltaminen laajentaa koskemaan myös tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuvia.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille