Suomi jäämässä jälkeen ihmisoikeuksissa

Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen ryhmäpuhe valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon lähetekeskustelussa 11.11.2014.

Arvoisa puhemies,
Suomi on ihmisoikeusasioiden edelläkävijämaa, mutta siitä huolimatta ensimmäinen valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko on hyväksytty vasta 10 vuotta sitten tässä salissa.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla. Ihmisoikeus on universaali oikeus, valitettavasti samalla kuitenkaan olematta sitä. Ihmisoikeudet ovat laaja teema ja käsittävät niin paljon asiaa, ettei kaikesta millään ehdi viidessä minuutissa puhua. Keskitynkin puheessa muutamaan tärkeäksi kokemaani asiaan.

Mitä ihmisoikeudet tarkoittavat? Ne tarkoittavat samoja oikeuksia kaikille, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ihmisten arvot ovat kuitenkin viime vuosina koventuneet ja ihmisoikeudet jäävät helposti huomiotta. Esimerkkinä haluan nostaa vankeinhoidossa edelleen yleiset paljusellit, joissa vangit tekevät tarpeensa ämpäriin omassa sellissään sellikaverin silmien alla. Suomi on saanut useita huomautuksia niistä ja Kataisen hallitusohjelmassa kiinnitettiinkin niihin huomiota ja luvattiin budjettiin rahaa ongelman poistamiseksi. Nyt rahat on taas vedetty pois.

Suomea pidetään maailmallakin yhtenä ihmisoikeuksien mallimaana, mutta olemmeko me sitä? Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa meillä on vieläkin paljon ongelmia. Tasa-arvoisen avioliiton mahdollistava lainsäädäntö on hyväksytty muissa pohjoismaissa, lukuun ottamatta Suomea.

Tasa-arvoinen avioliittolaki saapunee eduskunnan suuren salin käsittelyyn vielä marraskuun aikana. Se on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita täällä eduskunnassakin.

Näyttää myös siltä, että transihmisten ihmisoikeudet etenevät pitkin harppauksin muissa maissa, mutta Suomessa ollaan tässäkin asiassa jäämässä pahasti jälkeen. Nyt olisikin hyvä aika kuulla tämän käsittelyn yhteydessä, että mitä translain uudistamiselle kuuluu? Vieläkö se ehtii eduskuntaan vai hautautuuko se valtioneuvoston pöydälle?

Nyt täällä salissa puhutaan kauniisti ihmisoikeuksien puolesta, mutta silti täällä ei haluta sallia samoja oikeuksia kaikille konkreettisesti. Kansanedustajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin säätää lakeja, joiden edessä kaikki ovat tasa-arvoisia.

Arvoisa puhemies,
Sekä YK:n ihmisoikeusjulistus että Suomen perustuslaki sanovat, että jokaisella on oikeus työpaikan vapaaseen valintaan ja että julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Toteutuuko tämä nyt sitten Suomessa? Ei toteudu.

Laki ja käytäntö ovat asiassa ristiriidassa. Esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyminen tai sen keskeytyminen johtaa työttömyysetuuksien menettämiseen. Myös toimeentulotuen perusosaa voidaan tästä syystä alentaa. Sen lisäksi että henkilö joutuu tekemään työtä, johon hänellä ei ole koulutusta tai jota hän ei halua tehdä, hänelle korvataan siitä vain 9 euroa päivältä. Periaatteessa työttömällä on oikeus kieltäytyä työstä, mutta ei ilman seurauksia. Vapautta valita työ jota tehdä, ei siis käytännössä ole ja se on ihmisoikeuksien vastaista. Työttömistä työnhakijoista tulee renkejä ja Suomi tekee paluuta luokkayhteiskuntaan.

Jos työkokeilupaikka on ollut mieleinen, toivovat työntekijät usein työllistyvänsä sinne.

Yrittäjille työntekijä josta ei koidu maksuja, on tietenkin hyvä asia, mutta valtaosa ei kokeilun päätteeksi pysty kuitenkaan tarjoamaan työpaikkaa, mikä taas on työntekijän kannalta ongelmallista ja epäoikeudenmukaista.

Vasemmisto vaatii mielekästä ja kunnollista työtä, kunnon palkalla.

Arvoisa puhemies,
Meillä Suomessa on tehty paljon tasa-arvotyötä, niin että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu paremmin kuin monissa muissa maissa.

Kävin vastikään Sambiassa ja todistin monen ongelman ohella erästä, joka ei ole olemassa vain Sambiassa, vaan myös monessa muussa kehittyvässä maassa.

Tyttöjen ja naisten asema on heikko. Hieman kärjistetysti sanoen tyttöjen odotetaan vain menevän naimisiin, eikä heillä nähdä elämässä juuri muuta roolia. Nuoria tyttöjä myydäänkin vaimoiksi jopa 11-vuotiaina, jotta perhe saa rahaa. Tyttöjä ei juuri kouluteta. Sambiassa vaimolla ei myöskään ole oikeutta esimerkiksi periä miestään tämän kuoltua, vaan kaikki mieheltä jäänyt omaisuus siirtyy miehen suvulle. Lapset, maat, talo ja jopa vaimon vaatteet. Vaimo voi sitten muuttaa takaisin omaan alkuperäiseen kotikyläänsä.

Ongelma on noidankehä, jonka purkamiseksi tarvitaan paljon tietoisuutta, asennemuutosta ja tyttöjen kouluttamista. Onkin hienoa, että toimintaohjelma määrittää kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan kolmeksi kärkihankkeeksi naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ja osallisuuden lisäämisen.

Arvoisa puhemies,
Ihmisoikeudet tarkoittavat tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta, sitä, että kaikilla on samat oikeudet. Tehdään siitä myös totta.

 

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille