Hanna Sarkkisen esittelypuhe lakialoitteen lähetekeskustelussa 8.3.2018

Hanna Sarkkisen puhe rikoslain 20 luvun 1 §:n muuttamista koskevan lakialoitteen lähetekeskustelussa 8.3.2018 kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Seksi ilman suostumusta on raiskaus, ja raiskaus jättää uhriin syviä haavoja, vaikka siinä ei olisi käytetty nyrkkejä. Ehdotamme naisverkoston lakialoitteessa, että rikoslain 20 luvun 1 pykälän ensimmäisen momentin raiskauksen ensisijaiseen määritelmään lisätään suostumuksen puute. Nykyisellään tunnusmerkistön ensisijaisena lähtökohtana on, että raiskauksessa on käytetty väkivaltaa tai uhattu väkivallalla.

Raiskauksen määritteleminen ensisijaisesti suostumuksen puutteen kautta vastaa nykyaikaista ihmisoikeusajattelua ja kunnioittaa jokaisen ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksi vastoin toisen tahtoa on itsessään seksuaalista väkivaltaa, lainsäädännön tulee tunnistaa se, eikä sitoa raiskauksen määritelmää muuhun fyysiseen väkivaltaan.

Arvoisa puhemies,

Nykyisen lain muotoilun lähtöoletuksena on ikään kuin se, että toisen ihmisen ruumis (yleensä naisen) on käytettävissä seksiin, ellei kohde vastustele riittävästi. Tämä lähtökohta ei vastaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden periaatetta tai yleistä oikeustajua. Lain lähtökohta täytyy olla, että toisen vartalo ei ole automaattisesti seksin kohde vaan seksiin tarvitaan molempien osapuolten halu ja yhteisymmärrys. Siksi raiskauksen päämääritelmä tulee sitoa suostumuksen puutteeseen.

Arvoisa puhemies,

Lain muutos selkeyttäisi nykytilaa ja antaisi yhteiskunnallinen viestin. Suostumuksen puutetta arvioidaan käytännössä jo nykyisellään oikeudessa, mutta koska suostumusta ja suostumuksen puutetta ei ole tuotu laissa selkeästi esiin, on oikeudenkäyttö epävarmaa ja uhrin oikeusturva saattaa vaarantua. Oikeusprosesseissa on saatettu esimerkiksi tulkita, että kun uhri ei ole lamaantumisen tai pelon takia vastustellut, on hän alistumalla suostunut. Myöskään suullista kieltoa ei ole yksiselitteisesti pidetty riittävänä vastusteluna oikeudessa. Lamaantuminen tai ns. jäätyminen on tutkimuksen mukaan raiskauksen uhrille yleistä, eli uhri menee tilaan jossa hän ei kykene puolustautumaan raiskaajalta. Ei siis voida yksiselitteisesti olettaa, että raiskattu kykenisi puolustautumaan raiskaajalta ja on väärin, että tuomioon voi vaikuttaa se, onko uhri vastustellut riittävän pontevasti. Esitetty muutos ei muuttaisi oikeudenkäyttöä merkittävästi, mutta se selkeyttäisi sitä ja joissain tapauksissa voisi suojata uhreja paremmin ja vastata paremmin yleistä oikeustajua.

Rikoslain 20 luvun ensimmäisen pykälän toinen momentti sisältää jo suostumuksen puutteen suuntaista määrittelyä. Momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Kirjoitusasu on kuitenkin monimutkainen ja säännös ongelmallinen yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja lain selkeyden kannalta, sillä se tiukasti luettuna asettaa lähtökohdaksi uhrin puolustautumisen raiskaajalta. Kykenemättömyys itsensä puolustamiseen tai tahdon ilmaisuun voi momentin mukaan johtua pelkotilasta, mutta näkökulman soveltaminen on vaihdellut oikeudessa. Lakia tulisi selkeyttää siten, että ilman toisen suostumusta tapahtuva sukupuoliyhteys olisi yksiselitteisesti raiskaus.

Arvoisa puhemies,

Aloitetta on vastustettu toteamalla, että raiskauksen ankkuroiminen suostumuksen puutteeseen on tosielämän tilanteille vieras lähtökohta. Itse en näe asiaa niin, sillä molemminpuolisen suostumuksen tulee olla seksuaalisen kanssakäymisen itsestään selvä lähtökohta. Suostumuksen voi ilmaista inhimillisessä vuorovaikutuksessa sanoin tai teoin, ei siihen tietenkään sopimuskaavakkeita tarvita. Ihmisiä ei pidä aliarvioida, kyllä ihmiset tietävät onko toinen halukas seksiin. Jos ei ole varma, onko toinen halukas niin silloin pitää kysyä ja varmistaa. Seksiin toisen kanssa ei riitä vain oma halu, tarvitaan molemminpuolinen yhteisymmärrys.

Arvoisa puhemies,

Uhrin asema todennäköisesti paranisi, kun laki selkeytyisi. Lainmuutoksella saattaisi olla se positiivinen vaikutus, että se kannustaisi seksuaalista väkivaltaa kokeneita hakemaan oikeutta ja madaltaisi raiskausten ilmoittamiskynnystä. Nykyisellään suuri osa raiskauksista jää ilmoittamatta. Raiskauksia joissa ei ole käytetty muuta fyysistä väkivaltaa saatettaisiin uskaltaa viedä eteenpäin huomattavasti useammin. Lakimuutoksen myötä katse kääntyisi pois siitä, vastusteliko uhri raiskaajaa riittävästi.

On esitetty huolia, että lakimuutos lisäisi perusteettomia raiskausilmoituksia. On muistettava, että ilmoittamatta jättäminen on huomattavasti laajempi ongelma kuin perusteettomat ilmoitukset. Perusteettomat ilmoitukset mistä tahansa rikoksesta ovat toki mahdollisia nytkin. Perusteettomat raiskausilmoitukset tuskin juuri lisääntyisivät, sillä kuten todettua, suostumusta arvioidaan jo nyt oikeudessa ja joka tapauksessa niin rikosoikeuden yleisistä periaatteista kuin ihmisoikeuksistakin johtuen tekijän syyttömyysolettama ja syytetyn oikeusturvan varmistaminen ovat painavia ja tärkeitä periaatteita. Ei tässä rikosoikeuden ja oikeusvaltion perusteita olla muuttamassa.

Uhkakuvat siitä, että raiskausilmoituksia saatettaisiin tehdä aamulla kun tulee katumapäälle yöllä yhteisymmärryksessä harrastetusta seksistä, ovat myös liioiteltuja. Ensinnäkin ne osoittavat kyynistä suhtautumista naisiin, ja toiseksi tapahtunutta ja suostumuksen läsnäoloa arvioidaan oikeudessa tottakai tapahtumahetken olosuhteiden nojalla, ei jälkikäteisten ajatusten perusteella.

Suostumusperusteista raiskausmääritelmää on myös vastustettu näyttöongelmien takia. Nykyiselläänkin raiskausrikoksissa näytön saamiseen voi liittyä haasteita. Tilanne tuskin merkittävästi muuttuisi, vaikka lakia muutettaisiinkin suostumuksen puutteen suuntaan. Nykyisinkin seksuaalirikosoikeudenkäynneissä arvioidaan muun muassa lääketieteellistä näyttöä, todistajien kertomuksia niin tapahtumista kuin esimerkiksi niiden jälkeisistä tapahtumista, sekä asianomistajan ja vastaajan omien kertomusten uskottavuutta, johdonmukaisuutta ja yksityiskohtaisuutta. Näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa. Näyttöön liittyvät haasteet eivät myöskään rajoitu pelkästään seksuaalirikoksiin. Monissa muissakin rikoksissa näyttöä voi olla vaikea saada, mutta ne ovat silti rikoksia. Näyttöongelma ei ole hyväksyttävä syy olla tekemättä lain muutosta. On myös huomattava, että näytön saamisen tavat kehittyvät. Kun avioliiton sisäinen raiskaus määriteltiin rikokseksi vuonna 1994, epäiltiin että siitä on mahdoton saada näyttöä ja muutosta vastustettiin sillä perusteella. Näyttöongelmia toki on, kuten muissakin raiskaus-rikoksissa, mutta näyttöä kuitenkin on pystytty saamaan ja tuomioita annettua. Lakimuutos myös muutti ajattelua ja vahvisti käsitystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Arvoisa puhemies,

Useat tahot ovat kehottaneet Suomea muuttamaan raiskauksen määritelmää suostumuksen puutteen suuntaan. Lain muutoksen myötä Suomi täyttäisi sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa nykyistä selvemmin. Raiskauksen tunnusmerkistön sitomista suostumuksen puutteeseen ovat edellyttäneet esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Istanbulin sopimus, YK:n naisten oikeuksien komitea, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö, Amnesty International ja useat naisjärjestöt.

Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että kaikki tahdonvastaiset yhdynnät on tulkittava raiskauksiksi. Myös perustuslakivaliokunta on jo vuonna 2014 antamassaan lausunnossa todennut, että suostumuksen puutteeseen perustuva kirjoittamistapa korostaisi raiskauksen luonnetta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuden loukkauksena. Perustuslakivaliokunta totesi jo tuolloin, että jatkossa rikoslain uudistuksia valmisteltaessa olisi syytä arvioida mahdollisuuksia kehittää raiskauksen tunnusmerkistöä tähän suuntaan.

Muutosta ovat julkisuudessa tukeneet monet oikeusoppineet, esimerkiksi Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani ja Turun yliopiston Minna Canth -akatemiaprofessori Johanna Niemi.

Raiskauksen määritelmä on sidottu suostumuksen puutteeseen muun muassa Englannissa ja Saksassa. Lainmuutosta valmistellaan parhaillaan Ruotsissa. Suomi voisi ottaa lainsäädännön uudistamisessa mallia ja oppia muista maista, joissa suostumusperusteinen lähestymistapa on jo käytössä.

Lain muuttaminen nykyistä selkeämmin suostumusperustaiseksi olisi askel parempaan epäselvästä lain tilasta, emmekä ehkäpä enää saisi tästä aiheesta kansainvälisiä huomautuksia.

Arvoisa puhemies,

Suostumuksen käsitteistö voi rakentua ja täsmentyä lain käsittelyn aikana, oikeuskäytännössä sekä oikeustieteen alalla. Suostumuksen voi ilmaista suullisesti tai muussa vuorovaikutuksessa. Suostumuksen taas voi katsoa puuttuvan, esimerkiksi jos teossa on käytetty väkivaltaa, uhattu, käytetty hyväksi riippuvuussuhdetta, käytetty hyväksi toisen alentunutta kykyä ilmaista suostumusta, uhri on lapsi tai tekijän olisi muutoin objektiivisesti arvioiden pitänyt ymmärtää, ettei suostumusta ole käsillä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos toinen ihminen on lamaantunut, kykenemätön liikkumaan tai itkee.

Mikään uusi tai vieras käsite suostumus ei rikosoikeudellisesti ole. Jo nykyisin niin seksuaalirikosten kuin erilaisten muiden tekojen yhteydessä arvioidaan suostumusta. Suostumuksen kirjaaminen lakiin raiskauksen päämääritelmään siis lähinnä selkeyttäisi nykytilaa.

Ehdotamme siis rikoslain 20 luvun 1 pykälän 1 momenttia muutettavaksi kuulumaan:

Joka on sukupuoliyhteydessä toisen henkilön kanssa ilman tämän suostumusta taikka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Naisverkoston lakialoite on tarkoitettu keskustelun avaukseksi aiheesta eduskunnassa. Aloitteen esittämä muotoilu ja laajuus ei välttämättä ole ainoa tai paras mahdollinen, eikä se ratkaise kaikkia seksuaalirikoslainsäädännön ongelmia. Rikoslain seksuaalirikoslukua jatkossa muutettaessa myös seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä on arvioitava uudestaan. Haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön kohdistuvat seksuaaliset loukkaukset ovat erityisen moitittavia. Seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskauksen tunnusmerkistöjen päällekkäisyys on poistettava. Raiskaus on raiskaus eikä sitä pidä piilottaa lievempää rikosnimikettä koskevaan pykälään. Myös raiskausrikosten verrattain lievät rangaistukset ovat asia, joka vaatii omaa tutkimustaan ja korjaamista.

Arvoisa puhemies,

Lakimuutos ei mitenkään muuta normaaleja seksuaalisen vuorovaikutuksen tilanteita, sillä normaali seksuaalinen vuorovaikutus perustuu yhteisymmärrykseen. Laki lähettää aina myös viestin. Lakimuutos lähettäisi viestin, että normaali ja sallittu seksi perustuu aina molemminpuoliseen suostumukseen. Lakimuutoksen perustarkoitus on selkeyttää oikeudenkäyttöä ja parantaa uhrin oikeusturvaa mutta se voi myös tervetulleella tavalla muokata ymmärrystämme siitä, mitä seksuaalinen itsemääräämisoikeus on. Tarvitsemme lain, joka suojelee seksuaalista itsemääräämisoikeutta aina ja kaikkialla.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille