Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin 20 %

Kansanedustaja Kari Uotilan ryhmäpuhe vaihtoehtobudjettien lähetekeskustelussa 12.11.2014

Arvoisa puhemies
Vaikka pari päivää sitten saimme pitkästä aikaa myönteisiä viestejä teollisuuden tilauskannan ja vientilukujen elpymisestä, niin silti Suomen talous on edelleen kriisissä. Vienti ei vieläkään kunnolla vedä, kotimarkkinat hyytyneet eikä talouskasvua ole.

Työttömyys on kestämättömällä tasolla. 218 tuhatta suomalaista on työttömänä. Todellisuudessa työtä vailla on paljon enemmän. Jo lähes 400 000 ihmistä. Pitkäaikaistyöttömyys lähestyy sadan tuhannen rajaa ja pitkäaikaistyöttömyyden pelkät työttömyysturvamenot ovat ensi vuonna valtiolle ja kunnille 800 miljoonaa euroa eli 2 miljoonaa päivässä. Päälle tulevat muun muassa menetetyn työpanoksen hinta, kasautuvat sosiaali- ja terveyskustannukset sekä menetetyt verotulot ja työeläkemaksut.

Massatyöttömyyden hinta on suurin uhka kansakuntamme tulevaisuudelle – pahempi uhka, kuin velkaantuminen. Pitkäaikaistyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäytymisriski uhkaa myös työvoiman tarjontaa pitemmällä aikavälillä.

Ministerit toistavat, että Suomi jo elvyttää miljardeilla joka vuosi ottamalla syömävelkaa kun menot ovat tuloja suuremmat. Arvoisa puhemies, ei elvyttämistä ole miljardien laittaminen työttömyyden aiheuttamien kustannusten ja tulovähennysten kattamiseen. Oikeaa elvytystä on työpaikkojen synnyttäminen, työttömyysmenojen alentaminen ja talouden kääntäminen kasvuun.

Leikkauslinjan sijaan on nyt huomio laitettava työttömyyden alentamiseen ja talouskasvun käynnistämiseen. Tarvitaan miljardiluokan elvytystä. Elvytystä, johon nyt käytetyt varat tulevat takaisin talouskasvuna. Talouskasvuna, joka kääntää myös velkaantumisasteemme laskevalle uralle. Se on myös ainoa tie selvitä kestävyysvajeestamme pitemmällä aikavälillä.

Arvoisa puhemies
Toistan, että järkevä lisävelalla tapahtuva elvytys ei vaaranna tavoitetta valtion velkaantumisen taittamisesta laskuun vaan mahdollistaa sen syntyvän talouskasvun kautta. Tämä on vaihtoehtobudjettimme ydin.

Arvoisa puhemies
Vasemmistoliitto ei ole yksin tämän vaihtoehdon kannalla. Elvyttävämmän talouspolitiikan tarve koskee koko euroaluetta. Paljon on mahdollista tehdä omin voimin Suomessa, mutta on oltava myös aktiivinen vaikuttamaan koko euroalueen talouspolitiikan kääntämiseen huonoksi havaitusta leikkauslinjasta kasvua ja työllisyyttä parantavaan elvytyslinjaan.

Professori Pertti Haaparanta Aalto-yliopiston taloustieteen laitokselta totesi valtiovarainvaliokunnan avoimessa kuulemisessa, että euroalueen lama on kestänyt jo niin kauan, että tilanne on pahempi kuin 30-luvun Suuressa lamassa.

Euroalueen lama alkoi rahoitusmarkkinakriisistä, mutta sitä ylläpitää kurjistamispolitiikka. Yksityispuolen holtittomasta velkaantumisesta seurannutta lamaa on mahdotonta lopettaa leikkaamalla. Leikkauspolitiikalla pahennetaan taloustilannetta ja vaarannetaan myös pitkän tähtäimen kasvumahdollisuudet. Ranskan tai Italian painostaminen kurjistamispolitiikkaan olisikin myrkkyä koko maailmantaloudelle.

Viisainta politiikkaa on euro-alueen laajuinen elvytys. Tätä suosittaa myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Se kehottaa tuoreessa raportissaan Euroopan maita elvyttämään, vaikka velkarahalla.

IMF:n mukaan tämä maksaisi itsensä takaisin lisäämällä työllisyyttä ja talouskasvua. Matalan korkotason vallitessa velkarahan suuntaaminen elvyttäviin toimiin on järkevää. IMF laskee, että mikäli julkisia menoja lisätään yhdellä prosentilla suhteessa BKT:n, niin heti ensimmäisenä vuonna saadaan 0,4 prosentin bkt:n kasvu. Neljäntenä vuonna ollaan jo 1,5 prosentin kasvussa. Suomessa tämä tarkoittaisi, että Vasemmiston elvytysmiljardi tuottaisi oikein kohdennettuna jo ensi vuonna 0,4 prosenttia ja vuonna 2018 jo 1,5 prosenttia talouskasvua. Elvytysmiljardi ei siis vaarantaisi velkaantumisen vähentämistä, vaan auttaisi kääntämään valtion velan bkt-osuuden laskuun.

Myös komission puheenjohtaja Junckerin kaavailema 300 miljardin investointiohjelma osoittaa, että ymmärrystä elvyttämiselle.  Ehdotus saattoi toki olla komission puheenjohtajavaaliin liittyvää kosiskelua ja sen saaminen lihaksi poliittisen retoriikan luiden ympärille voi olla vielä monen mutkan takana. Kuitenkin aloite osoittaa, että poliittinen paine elvyttämiselle on kasvanut Euroopassa.

Vastuukomissaari Kataisella onkin erinomainen tilaisuus valmistella ohjelma, joka työllistää ja tuo kasvua myös Suomeen. Oikeudenmukainen osuutemme tuosta 300 miljardin potista lienee ainakin 5 miljardia euroa. Siinä tavoitetta hallitukselle, kun on tuttu mies vielä koko hankkeesta vastuussa.

Hallituksen on muutoinkin toimittava EU:n päätöksenteossa koko Euroopan taloutta hyydyttävän leikkauslinjan kääntämiseksi. Teettehän parhaanne ministeri Rinne?

Myös Suomeen tarvitaan leikkauslinjan sijaan työllistämis- ja elvytysohjelma. Hallituksen esittämät leikkaukset toimivat päinvastoin. Leikkaukset vähentävät niin yritysten kuin kotitalouksienkin tuloja ja heikentävät niiden mahdollisuuksia hoitaa velkojaan.

Kuitenkin Suomessa kuitenkin kaikki Sipilää ja Soinia myöten huutavat kuorossa, ettei lisäelvytys ole mahdollista, ei ainakaan velkarahalla. Hallitus välikysymykseen vastatessaan tunnusti elvyttämisen tarpeen ja tehon. Pääministeri kehui tuolloin 600 miljoonan euron kasvupanostuksia muun muassa liikenne- ja asuntoinvestointeihin ja totesi näiden työllisyysvaikutusten olevan 60 tuhannen henkilötyövuoden luokkaa. Toisaalta hallitus siis torjuu Vasemmiston lisäelvytysehdotukset, mutta kehuu samaan aikaan omia elvytystoimiaan.

Ikävä kyllä hallituksen budjettiesitys on kokonaisuutena taloutta kiristävä, työttömyyttä lisäävä ja ennen muuta epäoikeudenmukainen. Työttömyyttä pitää korkealla tasolla kotimarkkinoiden hyytyminen. Kansalaisten ostovoima on auttanut tähän asti, mutta nyt hallitus tekee ostovoimalle karhunpalveluksen.

Eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden perusturvasta ottaminen indeksileikkauksella on sekä epäoikeudenmukaista että talouspoliittisesti hölmöä. Samoin on lapsilisän ja työttömyysturvan leikkaaminen. Vasemmistoliitto vaatii, että nämä leikkaukset perutaan.

Haluamme myös verotukseen lisää oikeudenmukaisuutta. Liikkumavaraa joidenkin kaipaamiin suuriin veronkevennyksiin ei ole, mutta kotimaisen ostovoiman kannalta ei myöskään raju verotuksen kiristäminen ole perusteltua. Suurituloisimmat voivat kuitenkin osallistua lamatalkoisiin nykyistä suuremmalla osuudella ja siksi esitämme niin sanotun solidaarisuusveron kiristämistä.

Inflaatiotarkistukset tekisimme vain kahteen alimpaan tuloveroluokkaan. Emme oppositiostakaan käsin tyrmää budjettiin sisältyviä perintö-, ajoneuvo-, jäte-, tupakka- ja energiaverojen korotuksia. Verotuloja tarvitaan hyvinvointipalvelujen turvaamiseen ja kaikkia ei voi vastustaa.

Sen sijaan hölmöjä veroratkaisuja emme voi tukea. Näitä ovat taksiliikenteen verohuojennuksen poistaminen ja elokuvasäätiön valtion avustuksen verolle laittaminen. Näillä ei juurikaan verotuloja turvata, mutta aiheutetaan sekä taksi- että elokuva-alalle suurta vahinkoa.

Vasemmisto ei halua haudata lopullisesti joillekin energiantuottajille päästökauppajärjestelmästä tulevien ansiottomien niin sanottujen tuulen tuomien voittojen verottamista windfall -verolla.

Siitäkin huolimatta, että hallituksen esittämällä mallilla on vaikeuksia EU:n valtiontukitarkastelussa. On rakennettava malli, joka kestää EU-tarkastelun. Tästä varmaan edustaja Pekkarinen on kovasti samaa mieltä,

Edellisen hallituksen pahin moka, eli varallisuusverosta luopuminen on niin ikään arvioitava uudelleen. Verotuksen pyhä periaate, että veroja on maksettava veronmaksukyvyn mukaan, on palautettava voimaan myös suurten varallisuuserien verotuksen osalta.

Arvoisa puhemies
Ensiarvoisen tärkeää on veropohjamme pitävyys, laajuus ja se, että kaikki verot tulevat oikeudenmukaisesti myös kerättyä. Talousrikollisuus, harmaa talous, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu on saatava paremmin kuriin. Vaihtoehtobudjettiimme sisältyy kaksi uutta ja merkittävää ehdotusta tältä osin.

Ehdotamme, että säädetään perittäväksi 30 prosentin lähdevero kaikista hallintarekisteröidyistä osakkeista maksettavista osingoista. Ulkomainen omistaja voi vaatia jälkikäteen veronpalautusta kotimaansa verotason tai verosopimuksen ylittävältä osalta. Arvioitu verohyöty olisi vuodessa vähintään 200 miljoonaa euroa.

Samoin ehdotamme julkisten hankintojen kilpailutuksiin osallistuvilta yrityksiltä maakohtaista kirjanpitoa. Tälläkin saataisiin turvattua verotuloja vähintään sama 200 miljoonaa.

Molemmat nämä ehdotukset sisältyivät myös Kataisen hallituksen ohjelmaan, mutta ovat niitä tekemättömiä, tai keskeneräisiä töitä, jotka hallitukselta ovat harmaan talouden torjunnan osalta jääneet toteuttamatta. Lisätoimenpiteitä todella tarvitaan.

Maanantaina Ylen ansiokas Mot -ohjelma kertoi jälleen paljastuksia suomalaistenkin suuryritysten verokikkailusta Luxemburgissa. Pääministeri Stubb, Vasemmistoliitolle ei riitä, että valtiosalissa pahoittelette tv -kameroille veronkiertoa ja toivotte kansainvälistä yhteistyötä. Vaadimme jämäkkyyttä veronkierron ja veroparatiisien lopettamiseksi.

Sanokaa sille komission puheenjohtaja Junckerille suoraan päin naamaa että: ”Siehän sälli ja varsinainen veroparatiisin pyörittäjä olet ollut vuosikausia. Korjaa tapasi ja laita komissio pistämään veronkierto ja veroparatiisit kuriin.”

Arvoisa puhemies
Julkisia menoja kauhistellaan ja niiden osuuden bruttokansantuotteesta kerrotaan olevan 58 prosenttia. Totuus kuitenkin on, että tuo luku ei mittaa julkisen sektorin bkt-osuutta vaan julkisen sektorin kautta kulkevien rahavirtojen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Yksityisen sektorin vastaava suhde on Tilastokeskuksen mukaan 239 prosenttia.

Sitä paitsi Eurostatin laskentakaava antaa väärän kuvan myös tuosta suhteesta Suomen osalta. Mukana ovat esimerkiksi yli 6 miljardia valtion ja kuntien maksamia eläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksuja, vaikka saajina ovat julkisyhteisöt. Tulonsiirrot kirjataan Suomen osalta bruttomääräisinä ottamatta huomioon niistä palautuvia verotuloja kunnille ja valtiolle. Lisäksi jäävät huomioimatta valtion maksamat kiinteistöverot kunnille. Samoin jäävät virastojen keskinäiset ostot. Myös kuntien ostot valtiolta sekä myös kuntien ostot omilta yhtiöiltä ja liikelaitoksilta jäävät huomioimatta.

Kaikkiaan näitä kahteen kertaan mukaan tulevia, tai muutoin perusteettomia julkiselle puolelle tulevia kuluja on noin 12 miljardia. Se on 6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Oikein huomioimisen jälkeen julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteesta putoaakin 52 prosenttiin.

Tosiasiassa tuo 52 prosenttiakin on eräänlaista huijausta. Luku kertoo julkisen sektorin kautta kulkevien rahavirtojen määrästä suhteessa bruttokansatuotteeseen. Vastaava yksityisen puolen luku on neljä kertaa suurempi. Tosiasiassa julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin kaksikymmentä prosenttia.

Arvoisa puhemies
Vasemmistoliiton vaatimuksesta saimme 3,5 vuotta sitten hallitusohjelmaan järkevämmän muotoilun valtion tuottavuusohjelmasta. Eli, että pelkän henkilöstön vähentämistavoitteen sijasta haetaan aitoa vaikuttavuutta ja tuottavuutta. Aikaisempien hallitusten tuottavuusohjelmahan oli ihan älytön ja perustui vain matemaattiseen tavoitteeseen tuhansien ihmisten vähentämisestä, tuottavuusvaikutuksista piittaamatta. Tämä johtikin tilanteisiin, joissa valtion väkeä pistettiin pellolle ja jälkikäteen jouduttiin toteamaan, että ulkoistus tuli veronmaksajille paljon kalliimmaksi.

Liian pitkälle vietyjen määrärahaleikkausten seurauksena tilanne on kuitenkin nytkin aivan kohtuuton monella alueella, vaikka tuttavuutta ja vaikuttavuutta on pyritty etsimään muualta kuin henkilöstön vähentämisestä.

On muistettava, että valtion henkilöstövuodet ovat vähentyneet lähes 9000:lla, eli 10 %:a vuodesta 2005 vuoteen 2012. Uudet satoja työntekijöitä koskevat vähentämissuunnitelmat mm. turvallisuusalalla ja aluehallinnossa heijastuvat vakavasti kansalaisten turvallisuuteen, terveyteen ja yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Vasemmistossa väitämme, että julkisen sektorin suuruutta päivitellään ideologisista syistä. Halutaan luoda painetta ja tehdä tilaa yksityiselle toiminnalle ja voiton tavoittelulle julkisten palvelujen kustannuksella.

Tämä samaan aikaan, kun julkisen puolen työntekijät uupuvat työtaakan alle. Vasemmisto puolustaa julkisen sektorin puurtajia, eikä syyllistä heitä kuten niin monet tässäkin salissa tuntuvat tekevän.

 

 

 

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille