Li Anderssonin puhe eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 23.8.2016

Hyvät ystävät,

Olen kesän aikana vieraillut kesätapahtumissa, markkinoilla ja yrityksissä eri puolilla Suomea. Olen vieraillut sekä pienissä kotimarkkinayrityksissä että suurissa vientialan tehtaissa.

Vierailuillani en ole tavannut yhtä ainoaa yritysjohtajaa tai työnantajaa, jonka mielestä suurella vaivalla synnytetty kuuden minuutin työajanpidennys olisi heidän yrityksensä kilpailukyvyn kannalta oleellinen. Sen sijaan olen kuullut, että työpaikalla vietettyä minuuttimäärää tärkeämpää on työntekijän työpanos ja jaksaminen. Olen kuullut, että Suomi ei voi kilpailla kansainvälisesti polkemalla palkkoja, vaan tuotteiden laadulla ja toimitusvarmuudella. Olen kuullut, että investointien saamiseksi Suomeen tarvitaan panostuksia tuotekehitykseen ja tutkimukseen.

Kesän kokemukset todistavat taas kerran, että Sipilän hallitus on vienyt Suomea pahasti harhaan työelämäpolitiikassa. Sipilä valitsi heti hallituskauden alusta työmarkkinapolitiikalleen linjan, joka kuuluu menneisyyteen.

Kesä on myös osoittanut, että ei ole olemassa tiettyä päätepistettä, viimeistä työntekijöiden tekemää myönnytystä tai viimeistä “kipeää päätöstä”, jonka jälkeen hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton työelämälinja muuttuisi. Kiristyslinjaa jatketaan ideologisista syistä, ilman loppua.

Kilpailukykysopimusta perusteltiin sillä, että se on vaihtoehto työehtojen lisäheikennyksille. Pöly ehti tuskin laskeutua sopimuksen päälle, kun kesän aikana alkoi tulla uusia esityksiä työehtojen heikentämisestä. Suomen yrittäjät ehdottivat yleissitovuudesta luopumista muutoin kuin vähimmäispalkan osalta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ehdotti sunnuntailisästä luopumista. Valtiosihteeri Martti Hetemäki ilmoitti Helsingin Sanomissa, että suomalaisten on hyväksyttävä palkkaerojen kasvu työllisyyden parantamiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö haluaa työllistää ihmisiä työehtosopimuksia alemmilla palkoilla ja on linjannut, että “ajatus siitä, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta, eikä pelkästään sosiaaliturvasta, olisi syytä saada Suomessakin läpi”.

Kilpailukykysopimusta perusteltiin osittain myös 35 000 uudella työpaikalla. Palkkojen alentaminen leikkaa kuitenkin ostovoimaa ja vaikuttaa siksi negatiivisesti koko talouteen. Työajan pidentäminen vähentää työvoiman tarvetta ja lisää siksi työttömyyttä. Koska julkisen sektorin työntekijöiltä leikataan kaiken lisäksi lomarahoja, heidän tulonsa tulevat laskemaan hallituksen veroratkaisuista huolimatta. Näin hallitus kohtelee Suomen lastentarhanopettajia, opettajia, lähihoitajia, sairaanhoitajia, palomiehiä, poliiseja ja monia muita, jotka huolehtivat ihmisten terveydestä, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Sopimusta perusteltiin myös sillä, että sen vaihtoehtona on lisää leikkauksia. Kiky-sopimus ei kuitenkaan ole estänyt hallitusta esittämästä lisäleikkauksia. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan 190 miljoonaa, opintotuesta 47 miljoonaa, yliopistoilta ylimääräinen 13,9 miljoonaa ja ammattikorkeakouluilta 6,9 miljoonaa. Valtionosuusleikkausten myötä arvioidaan, että koulutukseen tulee vielä sadan miljoonan lisäleikkaukset kunnissa. Sosiaaliturvasta leikataan 195 miljoonaa ja ansiosidonnaista työttömyysturvasta ollaan leikkaamassa 100 päivää pois.

Hyvät ystävät,

Nykyisellä tiellä ei voi jatkaa. Työelämäpolitiikan suunta pitää muuttaa inhimilliseksi, oikeudenmukaiseksi ja työelämän muutokset huomioivaksi.

Vasemmistoliitto käynnistää tänä syksynä oman työelämäkampanjan nimellä “Tolkkua työelämään”, jolla haastamme suomalaisen oikeiston työelämää heikentävän politiikan. Me pyrimme saamaan koko Suomen puhumaan työelämän todellisista ongelmista ja ratkaisuista niihin. Työttömyyden lisäksi Suomessa pitää puhua työssäkäyvien köyhyydestä, työelämän tasa-arvo-ongelmista, pienyrittäjien asemasta sekä työpahoinvoinnista.

Me tulemme kampanjan puitteissa kiertämään syksyn aikana koko maan, sekä tekemään konkreettisia aloitteita eduskunnassa muun muassa minimipalkkalain aikaansaamiseksi, naisten työllisyyden edistämiseksi, itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien aseman parantamiseksi sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi.

Suomen ongelma ei ole, ettei olisi kannustavaa tehdä töitä. Ongelma on, että naisten vastentahtoisesti tekemä osa-aikatyö on Suomessa yleisempää kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Vapaaehtoista osa-aikatyötä tehdään sen sijaan paljon vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, johtuen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksista.

Suomen ongelma on kankea sosiaaliturva, joka johtaa tilanteisiin, joissa päätökset sovitellusta päivärahasta tulevat pitkällä viiveellä ja epävarmuus TE-keskuksen tulkinnoista sivu- tai päätoimisesta yrittäjyydestä estävät työttömiä, yrittäjiä ja freelancereita tekemästä keikkatöitä.

Suomen ongelma ei myöskään ole työttömien haluttomuus ottaa vastaan töitä. Ongelma on yli 366 000 työtöntä työnhakijaa, yli 77 000 palkattomissa työvoimapalveluissa olevaa, yli 126 000 pitkäaikaistyötöntä ja vain 75 000 avointa työpaikkaa. Työttömyysongelmaa ei ratkaista tiukentamalla työttömyysturvan ehtoja ja kurjistamalla työttömien tilannetta.

Vasemmistoliitto esittää, että työttömien mahdollisuuksia uudelleenkouluttautua tuetaan mahdollistamalla opiskelu kaikille työttömäksi jääneille. Vasemmistoliiton Suomessa työnteon vaihtoehto ei ole työttömyys vaan uuden oppiminen. Esitämme, että palkkatukeen osoitetaan tarvittavat määrärahat. Vaikka pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on suurempi nyt kuin 90-laman ollessa pahimmillaan, on palkkatuen ja starttirahan avuin työllistettyjen määrä pienempi kuin koskaan vuoden -87 jälkeen, eli koko mun elinikäni aikana! Viime vuoden lopusta Suomessa on ensimmäistä kertaa koskaan enemmän ihmisiä palkattomissa kuin palkallisissa työllistämistoimissa.

Kannatamme myös Lex Taipaleeksi kutsuttua esitystä, joka helpottaisi yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien eläkkeelle siirtymisen. Claes Anderssonin ollessa ministeri hän ehdotti samaa yli 55-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille. Tämä toteutui myöhemmin Lex Taipaleena, eli esityksen nimi voisi myös olla Lex Andersson, tai tässä tilanteessa ehkä Lex Clasu.

Suomen ongelma ei myöskään ole matalapalkkatyön puute. Ei ole olemassa mitään tieteellistä yhteyttä suurten palkkaerojen ja korkean työllisyysasteen välillä. Ruotsissa palkkaerot eivät ole juurikaan muuttuneet 2000-luvun alun jälkeen ja Tanskassa työllisyystilanne on heikentynyt palkkaerojen kasvaessa. Puheissa matalapalkkatyön lisäämisestä ei ole kyse mistään muusta kuin ideologiasta ja pyrkimyksestä siirtää vastuu palkanmaksusta työnantajilta valtiolle.

Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan kotimaisen kysynnän vahvistamista, pienituloisten ostovoiman parantamisen sekä julkisten investointien kautta. Haluamme käynnistää kasvuohjelman panostamalla infraan ja asuntotuotantoon. Ylikorkeisiin vuokriin puuttumiseksi vasemmisto esittää kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämistä, edellyttämällä kunnilta suurempaa säännellyn asuntotuotannon osuutta. Kannatamme myös asumistakuulakia ja vuokrankorotusjarrua uusiksi asuntopoliittisiksi keinoiksi. Yrittäjien työttömyysturvan selkeyttäminen ja sosiaaliturvan tarveharkintaa ja byrokratiaa karsimalla helpotetaan ilman kokopäivätyötä olevien työskentelyä.

Hyvät ystävät,

Petteri Orpo sanoi linjapuheessaan, että kokoomuksessa on käyty liian vähän keskustelua vähäosaisuudesta ja köyhyydestä Suomessa. Sen kyllä huomaa.
Laskelmat kilpailukykysopimuksesta yhdistettynä hallituksen verokevennyksiin kertovat karua kieltä: suurituloisimmat hyötyvät eniten, pienituloiset eivät juuri lainkaan. Kotitalouksista vähiten tienaavien vuositulot eivät juuri muutu, mutta eniten tienaavan kymmenyksen vuositulot kasvavat noin 650 euroa vuodessa. Työttömien ja muiden sosiaaliturvan varassa elävien tulot pienenevät.

Tässäkin on kyse arvovalinnoista. Vasemmisto esittää, että koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistetut leikkaukset perutaan kiristämällä pääomaverotusta osinkoverotusta yksinkertaistamalla, perumalla suurituloisten verokevennykset sekä leikkaamalla ympäristölle haitallisia verotukia. Verottamalla kaikkia osinkoja kuten listattujen yhtiöiden osinkoja voidaan valtion verotuloja nostaa yli 250 miljoonaa. Vasemmisto esittää myös ylempään pääomatuloveroluokkaan yhden prosenttiyksikön korotusta, jolloin veroja kertyy yhteensä 300 miljoonaa aiempaa enemmän.

Perintö- ja lahjaveroasteikkojen keventämisen sekä yrittäjävähennyksen peruminen säästäisi valtiolle 100 miljoonaa. Energiaveron palautuksesta valtio menettää vuosittain noin 200 miljoonaa verotuloja saamatta rahoilleen vastinetta.

Hyvät ystävät,

Eräs toimittaja kysyi minulta tänä kesänä, minkälainen mun unelmayhteiskunta on. Minä vastasin, että se on sellainen, jossa yhdistyy turvallisuus ja yllätyksellisyys. Turvaverkkojen tulee mahdollistaa opiskelun ja yrittämisen, mutta takaavat myös riittävän taloudellisen turvan, kun ei työnsyrjään pääse kiinni. Jokaisen meistä pitää voida luottaa siihen, että kukaan ei jää täysin tyhjän päälle. Samalla se on yhteiskunta, jossa jokaisella omasta taustastaan huolimatta on on mahdollisuus ottaa riskejä, kehittää itseään ja omaa luovuuttaan, olkoon se sitten kulttuurin, yritystoiminnan, politiikan tai tutkimuksen kautta.

Hyvät ystävät,

Hallituksen kuripolitiikka on arvovalinta, ei pakko tai välttämättömyys.
Suomen suunnan muuttaminen on mahdollista, ja se todellakin on myös välttämättömyys.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille