Li Anderssonin vappupuhe 1.5.2018

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Anderssonin vappupuhe Helsingissä 1.5.2018

Hyvät toverit ja ystävät,

“Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”.

Näin todetaan maamme hallitusohjelmassa. Mitään muuta mainintaa tasa-arvon lisäämisestä tai tasa-arvopolitiikasta ei ohjelmasta oikein löydykään. Hallituksen herrat Sipilä, Orpo ja Soini päättivät ilmeisesti neuvottelupöydissä istuessaan, että tasa-arvo on valmis ja hoidossa.

Mutta se ei ole totta.

Tasa-arvo ei tule koskaan olemaan saavutettu tila. Se on tavoite, jonka eteen pitää tehdä töitä joka päivä ja koko ajan. Yhteiskunnassa vain muutos on pysyvää. Eteen tulee koko ajan uusia tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja tilanteita, jotka on ratkaistava.

Sipilä, Orpo ja Terho tietävät aivan hyvin, että Suomessa on edelleen voimakkaasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat. He tietävät, että naisen euro on täällä edelleen vajaa. He tietävät, että isien mahdollisuudet jäädä vanhempainvapaalle ovat edelleen heikoimmat kuin monissa naapurimaissa. Silti heidän johtama hallituksensa on päättänyt vähät välittää tasa-arvosta. Hallituksen työmarkkinapolitiikka on ennätyksellisen naisvihamielistä.

Metoo-kampanja ravisteli koko maailman hereille sille tosiasialle, että liian moni meistä joutuu työelämässä epäasiallisen kohtelun, ahdistelun tai häirinnän kohteeksi. Niin täällä Suomessakin, eduskuntaa myöten.

Joten ei, tasa-arvo ei ole toteutunut, ja Suomi ei ole vielä valmis. Tänä vappuna lähetämme siksi yhdessä selkeän viestin Sipilälle, Orpolle, Terholle ja muille
neuvottelupöydissä istuville herroille. Tämä maa tarvitsee uudistuksia, jotka lisäävät tasa-arvoa, näiden herrojen tekemien heikennysten ja leikkausten sijaan. Jo riittää!

Hyvät ystävät,

Puolitoista viikkoa sitten tämän keskustan läpi marssi noin tuhannen vihaisen työntekijän mielenosoituskulkue. Heidänkin viesti oli, että jo riittää! Kun järjestäjät huudattivat marssijoita kysymällä “mitä me halutaan” vastasi koko mielenosoituskulkue “kolme tonnia”.

Liikkeellä olivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset, eli työntekijät, jotka päivittäin huolehtivat suomalaisen yhteiskunnan nuorimpien jäsenten hyvinvoinnista ja oppimisesta. He kirjaimellisesti rakentavat tämän maan tulevaisuutta. Suomalaisissa päiväkodeissa työskentelee kymmeniä tuhansia hoivan ja pedagogiikan

ammattilaisia, jotka kiitoksena työstään saavat noin 2300 euron bruttopalkan. Se on häpeäksi maallemme.Varhaiskasvatusalan ammattilaiset vaativat ansaitusti, että arvostus heidän työtään kohtaan pitäisi näkyä myös palkkakuitissa. He vaativat ansaitusti, että kauniiden juhlapuheiden sijasta, päiväkodeissa työskentelevät saisivat elämiseen riittävän palkan, riittävän pienet ryhmät ja kunnolliset työskentelyolosuhteet. Ja he kysyivät ansaitusti, miten voi olla niin, että naisvaltaiset alat vuosi toisensa jälkeen pysyvät palkkakuopassa. Miten voi olla niin, että vieläkin, vuonna 2018, Suomen kaltaisessa maassa, “naisten töitä” ei arvosteta yhtä korkealle, kuin miesten. Näin ei voi jatkua.

Palkkakuopassa roikottaminen näkyy myös vanhustenhuollossa, jossa työntekijät tällä hetkellä käyvät kovaa kamppailua niin inhimillisen hoivan kuin inhimillisten työskentelyolosuhteiden puolesta.

Suomessa laitoshoidossa henkilöstöä on yhtä potilasta kohden vähiten koko Pohjoismaissa. Erityisesti kotihoidon tilanne on pahentunut niin paljon, että meitä varoitetaan jo kotihoidon “syöksykierteestä”. Tämän lisäksi väkivalta tai sen uhka on suomalaisessa hoivatyössä kaksi kertaa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Myös seksuaalinen häirintä, työntekijöiden haukkuminen ja rasistinen kielenkäyttö ovat Suomessa yleisempiä kuin muualla.

Meidän viestimme on kohtuullinen ja selvä. Jo riittää hoivatyön ammattilaisten roikottaminen palkkakuopassa. Ammattilaiset, jotka pitävät huolta lapsistamme ja vanhuksistamme ansaitsevat kunnollisen palkan ja kunnolliset työolosuhteet.

Hyvät ystävät,

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan elämme hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aikaa. Hyvinvointivaltion alisuoriutumisen aika on sitä, että yritystukia ei saada leikattua edes ympäristölle haitallisten tukien osalta, mutta päiväkotien ja vanhustenhuollon työntekijöiden selkänahasta revitään aina muutama euro lisää. Erityisen törkeää on, että nämä rahat on käytetty kaikista parhaiten pärjäävien suomalaisten verojen alentamiseen.

Hyvinvointivaltion alisuoriutumista on se, että työttömiä rangaistaan leikkaamalla heidän jo valmiiksi pienestä perusturvastaan. Aktiivimallin jäätävä koura osuu niihinkin, jotka ovat yrittäneet parhaansa löytääkseen työpaikan. Aktiivileikkurilta eivät välty edes he, jotka eivät sairauden takia töihin kykene. Siksi laki on peruttava.

Hyvinvointivaltion ja suomalaisen työmarkkinapolitiikan alisuoriutumista kuvaa se, että tehtiin kilpailukykysopimuksen kaltainen ratkaisu, joka iski kaikista kovimmin julkisen sektorin ammattilaisten jo valmiiksi liian pieniin palkkoihin. Kuka herroista uskaltaa ja pystyy kertomaan, miksi juuri vanhustenhuollossa, kouluissa, päiväkodeissa, sosiaalitoimistoissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa työskenteleviltä, piti leikata enemmän kuin kaikilta muilta? Ei kukaan!

Hyvät ystävät,

Jo riittää!

Suomi tarvitsee tasa-arvoherätyksen, niin hallituskabineteissa kuin työmarkkinapöydissä. Naisvaltaisten alojen nostaminen palkkakuopasta edellyttää,
että se tosissaan otetaan sekä hallituksen että työmarkkinaosapuolten tavoitteeksi. Tasa-arvoerien ja palkkatasa-arvo-ohjelman kautta voidaan koordinoida työtä palkkatasa-arvon edistämiseksi. Palkka-avoimuuden edistäminen työpaikoilla onnistuu takaamalla luottamushenkilöille riittävät tiedonsaantioikeudet.

Suomalainen ammattiyhdistysliike on avainasemassa kiusaamisen, ahdistelun, seksuaalisen häirinnän ja rasismin vähentämisessä työpaikoilla. Työsuojeluvaltuutetuilla ja luottamushenkilöillä on erittäin tärkeä rooli tässä työssä, mutta samalla on muistettava, että turvallisen työympäristön takaaminen jokaiselle on aina viime kädessä työnantajan vastuu.

Metoo-kampanjan kautta julkisesti kokemuksistaan puhuneiden ansiota pato on nyt pysyvästi murtunut, ja meidän yhteinen vastuumme on saada aikaiseksi jo kauan kaivattu pysyvä asennemuutos. Meille jokaiselle kuuluu myös oikeus voida töissä hyvin.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vappu on tunnetusti työväenliikkeen juhla. Tänä päivänä se on myös pätkätyöväen ja freelancereiden juhla. Epävarmuudesta on tullut yhä vahvemmin kaikkia työtä tekeviä yhdistävä kokemus.

Minä olen syntynyt vuonna 87. Kun me laman lapset täysi-ikäistyimme ja oli aika aloittaa omat työuramme, oli vastassa finanssikriisin aiheuttama, lähes

vuosikymmenen kestänyt kansainvälinen taantuma. Silpputyöelämä ei ole meille mikään tulevaisuustrendi, vaan arkitodellisuutta. Määräaikaisuudet, työharjoittelut, hankkeet ja sijaisuudet, itsensätyöllistäminen sekä omien projektien pyörittäminen ovat työelämämme normaali. Talouden kansainvälistyminen ja automatisaatio ovat tuoneet epävarmuuden osaksi myös teollisuudessa työskentelevien arkea.Sote-uudistuksen mukanaan tuomat ennätyssuuret yt:t aiheuttavat huolta ja epävarmuutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille.

Jatkuva taloudellinen epävarmuus on keskeinen syy sille, että ihmiset eivät perusta perheitä, osta kämppiä tai suunnittele omaa tulevaisuuttaan. Siksi on käsittämätöntä ja vastuutonta, että Suomen talouden ollessa noususuhdanteessa, suunnittelee hallitus epävarmuutta entisestään lisääviä työsuhdeturvan heikennyksiä. Kaikista pahiten hallituksen kaavailemista heikennyksestä kärsisivät nuoret naiset, jotka joutuvat jo nyt tekemään muita useammin töitä määräaikaisina. Meidän viestimme hallitukselle on: jo riittää epävarmuuden lietsominen!

Hallituksen suunnitelma heikentää irtisanomissuojaa alle 20 hengen yrityksissä heikentäisi satojen tuhansien suomalaisten oikeutta elää elämäänsä vailla pelkoa mielivaltaisista potkuista.

Hallituksen suunnitelma sallia alle 30-vuotiaiden määräaikaiset työsuhteet ilman perusteita, jo kolmen kuukauden työttömyyspätkän jälkeen, on haitallinen

sukupuolten ja sukupolvien välisen tasa-arvon kannalta.

Tulevaisuuden menestyvää Suomea rakentavat parhaiten hyvinvoivat ihmiset, jotka voivat perustellusti luottaa tulevaisuuteensa. Tänä suuren epävarmuuden
aikakautena menestystä ei luoda lisäämällä epävarmuutta, vaan tekemällä uudistuksia jotka parantavat suomalaisten hyvinvointia ja turvaavat riittävän
toimeentulon.

Hyvät ystävät, jo riittää! Satojen tuhansien suomalaisten työsuhdeturvan heikentämisen sijaan, on Suomen kilpailukyvyn, työn tuottavuuden ja
ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta parempi karsia ympäristölle haitallisia verotukia. Nämä rahat pitää suunnata tuotekehitykseen, innovaatioihin ja
tutkimukseen.

Hyvät ystävät, jo riittää! Suomalaisten nuorten pätkätöiden lisäämisen sijaan, on tasa-arvon ja työhyvinvoinnin kannalta parempi toteuttaa kunnianhimoinen
perhevapaa-uudistus, joka mahdollistaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja hoivavastuiden tasaisemman jaon. Perhevapaauudistus on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä.

Hyvät ystävät, jo riittää! Suomalaisten pienyrittäjien tukemiseksi löytyy parempia keinoja, kuin satojen tuhansien työntekijöiden aseman heikentäminen.

Arvonlisäveron alarajan nosto, sosiaaliturvan uudistaminen perustulon suuntaan, yritystoiminnan byrokratian karsiminen ja palkkatukijärjestelmän käytön
helpottaminen ovat hyviä esimerkkejä, joilla autamme yrittäjiä luomaan Suomeen hyvinvointia.

Hyvät ystävät, jo riittää! Tulevaisuuden menestyvää Suomea ei rakenneta lietsomalla epävarmuutta. Sitä ei rakennetta leikkaamalla koulutuksesta. Ja sitä ei varsinkaan rakenneta kurjistamalla satojen tuhansien suomalaisten työelämää. Sen sijaan me menestymme, kun suomalaiset voivat rakentaa tulevaisuuttaan luottaen, että heille on paikka tässä yhteiskunnassa myös jatkossa.

Jo riittää jatkuvat leikkaukset, heikennykset ja epävarmuuden lietsonta!

On oikeudenmukaisen politiikan ja tasa-arvon aika.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille