Hallitus haluaa lyödä työntekijät polvilleen

Kun työnantajien Kela-maksu poistettiin työnantajilta, sen luvattiin tuovan työpaikkoja. Kun yhteisöveroon tehtiin roima alennus, luvattiin uusia investointeja ja uusia työpaikkoja.

Yhteisöveron alentamisen tulokset nähdään nyt. Tänä vuonna yritysten arvioidaan jakavan ennätyssuuret osingot, 11 000 miljoonaa euroa. Samaan aikaan yritykset ovat jatkaneet yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Luvattujen investointien sijaan Suomi on investointilamassa. Viimeksi investoinnit olivat yhtä alhaisella tasolla 1990-luvun alun lamavuosina.

Hallitus on ajanut pakkolailla uhkailemalla ns. yhteiskuntasopimusta. Pakkolait olisivat todellista myrkkyä tavallisille suomalaisille työntekijöille. Erityisesti kärsijöinä olisivat pienipalkkaiset naisvaltaiset alat.

Työmarkkinajärjestöt ovat nyt neuvotelleet ns. kilpailukykysopimuksen. Se olisi parempi kuin pakkolait ja sillä torpattaisiin hallituksen ajamaan paikallista sanelua työnantajien ehdoilla. Silti kilpailukykysopimustakaan ei voi pitää oikeudenmukaisena.

Karkean arvion mukaan kilpailukykysopimus on 2500 miljoonan euron tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille. Tämän on luvattu tuovan noin 35 000 uutta työpaikkaa.

Miksi tämä toisi, kun Kela-maksun poisto tai yhteisöveron alentaminen eivät tuoneet? Hallitus ei ole esittänyt mitään lainsäädäntöä tai mekanismia, mikä estäisi näidenkin työntekijöiden rahojen valumisen yritysten voitoiksi ja osingoiksi.

Laskelma uusista työpaikoista perustuu myös vahvoille olettamuksille, ei mihinkään tuoreeseen tutkimustietoon. Ajatus on se, että viennin kilpailukyky nousee, kun työntekijäkulut laskevat. Mutta johtuuko viennin ongelmat liian korkeista työn kustannuksista?

Suomessa jo nyt on pienemmät palkat ja pidemmät työajat kuin kilpailijamaiksemme mainituissa Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Lisäksi Saksassa mm. metallityöntekijät ajavat viiden prosentin palkankorotuksia.

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelemassa ns. kilpailukykysopimuksessa on myös iso tasa-arvo-ongelma. Nimittäin lomarahoja leikataan vain julkisen puolen työntekijöiltä. Julkisella puolen työt ovat usein pienipalkkaisia ja naisvaltaisia. Eli pienipalkkaiset naiset laitetaan maksamaan vientiyritysten voitot.

Ns. kilpailukykysopimukseen sisältyy myös työajan pidentäminen. Tämä ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä vähennä työttömyyttä vaan pikemminkin lisää. Kun ihmiset tekevät pidempää päivää, tarvitaan saman työn tekemiseen vähemmän työntekijöitä.

Vientiteollisuuden työpaikkojen lisääntyminen on siis sopimuksella hyvin epävarmaa, mutta se on varmaa, että tavallisten työssäkäyvien suomalaisten ostovoima leikkaantuu. Tämä taas vähentää kotimaista työtä, kärsijöinä ovat erityisesti pienet yrittäjät ja heiden mahdollisuutensa työllistää.

Ns. kilpailukykysopimuksessa työnantajien ei tarvitse luopua käytännössä mistään, mutta työntekijät ovat maksajan asemassa. Mutta tämäkään ei tunnu riittävät hallitukselle. Hallitus venkoilee sopimuksen hyväksymisen kanssa ja vaatii vielä kovempia leikkauksia työntekijöiltä.

Hallitus näyttää haluavan lyödä työntekijät todella polvilleen. Ns. kilpailukykysopimus on työntekijöiden näkökulmasta epäoikeudenmukainen ja raskas, mutta hallitus vaatii vain vielä kovempia uhrauksia ja uhkailee lisäleikkauksilla.

En tiedä uskoiko kukaan tähänkään asti keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen olevan työntekijöiden puolella, mutta tämän venkoilun jälkeen varmasti kukaan ei enää usko.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille