Puretaan byrokratialoukkuja ja vahvistetaan osaamista

Puretaan byrokratialoukkuja ja vahvistetaan osaamista – Vasemmistoliiton esitykset puoliväliriiheen (lataa pdf-tiedosto)

Suomen talous näyttää vihdoin myönteisiä merkkejä: tuotanto ja yritysten investoinnit ovat nousussa, ja työllisyysaste on parantunut jonkin verran. Nykytrendin jatkuessa Suomen bruttokansantuote kasvaisi tänä vuonna ennakoitua paremmin.

Sipilän hallituksen toimilla on tämän kanssa kuitenkin vähän tekemistä. Käänteen taustalla on esimerkiksi Euroopan keskuspankin elvyttävän rahapolitiikan vaikutus, korkealla tasolla pysynyt kotimainen yksityinen kulutuskysyntä sekä joidenkin teollisuudenalojen viimeaikainen piristyminen, joista näkyvimpiä esimerkkejä ovat olleet investoinnit Turun telakkateollisuuteen, Uudenkaupungin autotehtaaseen ja rakentamiseen. Niin Kataisen, Stubbin kuin Sipilän hallitusten julkisiin menoleikkauksiin perustuvan politiikan voi sen sijaan katsoa jopa pidentäneen taantumaa ja heikentäneen siten myös työllisyyskehitystä.

On erittäin huolestuttavaa, että alle 35-vuotiaiden työllisyysaste on jatkuvasti laskenut ja pitkäaikaistyöttömyys näyttää pysyttelevän hyvin korkeana. Suuri osa uusista työpaikoista on ollut osa-aikaisia, minkä seurauksena etenkin naisista entistä useampi on vastentahtoisesti alityöllistetty. Julkistalouden tulevaisuudelle ei lupaa hyvää myöskään se, että alle nelikymppisten palkat näyttävät tilastojen valossa jumiutuneen pysyvästi alhaiselle tasolle. Lisäksi kasvava osa väestöstä – etenkin nuorista – uhkaa siirtyä kokonaan työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Tämän kehityksen kääntäminen ei onnistu ilman päättäväisiä toimenpiteitä.

Maailman ja Euroopan taloudesta ei ole lähiaikoina odotettavissa suurta vientiä elvyttävää kysyntäpiikkiä, vaikka viimeisimpien ennusteiden valossa maailmantalous kasvaneekin lähitulevaisuudessa hieman ennakoitua nopeammin, joten kotimaiset toimet määrittävät pitkälti tulevaisuuden suunnan.

Vasemmistoliitto haluaa uudistaa Suomen talouden rakenteet kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Kestävä rakennemuutos edellyttää julkista investointiohjelmaa sekä lisäpanostuksia koulutukseen ja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Työllisyyspolitiikan tulee vastata ihmisten tarpeisiin ja muuttuvan työelämän realiteetteihin. Sosiaalisten turvaverkkojen pitää taata kaikille säällinen elämänlaatu.

Hallituskauden puolivälitarkastelun yhteydessä Sipilän hallituksella olisi mahdollisuus oikaista kurssiaan. Alle on tiivistetty vasemmistoliiton keskeisimmät politiikkasuositukset kehysriiheen. Kattavammin ratkaisujamme on esitelty esimerkiksi vaihtoehtobudjetissamme.

Panostetaan koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin

Suomen menestyksen kulmakivi on ollut korkea osaaminen. Sipilän hallituksen ohjelma sisältää kuitenkin historiallisen suuret, noin kolmen miljardin leikkaukset tutkimukseen ja koulutukseen. Suuri osa leikkauksista on jo pantu toimeen. Tämä tilanteessa, jossa koulutuksellinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja oppimistulokset heikentyneet. Työikäisen väestön koulutustasolla mitattuna Suomi on jo uhkaavasti putoamassa huippumaiden joukosta.

Tutkimus- ja kehitysmenojen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut koko 2010-luvun. Kun vuonna 2009 yksityisten ja julkisten T&K-menojen yhteinen bkt-osuus oli Suomessa maailman suurin eli 3,75 prosenttia, oli viime vuonna tiputtu 2,81 prosenttiin. Julkisia panostuksia on leikattu samaan aikaan, kun myös yritykset ovat supistaneet T&K-satsauksiaan. Tämä on ollut historiallinen virhearvio.

  • Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan julkiset tuet tulee nostaa asteittain vähintään vuoden 2010 tasolle. Tekesin toiminnot on turvattava myös kasvupalvelu-uudistuksen yhteydessä, ja niiden rahoitusta tulee jo kehysriihen yhteydessä korottaa 120 miljoonalla eurolla. Yritysten T&K-rahoituksen kohdentamisessa pitää painottaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
  • Yliopistojen perusmäärärahat tulee palauttaa vähintään tämän hallituskauden leikkauksia edeltäneelle tasolle. Perusmäärärahojen korottaminen on kaavailtua pääomittamista parempi keino yliopistojen toimintaedellytysten turvaamiseksi.
  • Ammattikoulutukseen esitetyt 190 miljoonan euron leikkaukset tulee perua ja ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä on turvattava koulutuksen alueellinen saatavuus sekä kohtuulliset resurssit lähiopetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Myös oppisopimusjärjestelmää pitää kehittää siten, että siitä muodostuu aito vaihtoehto ammattiin opiskeleville.
  • Maahanmuuttajataustaisten tai vieraskielisten lasten valmistavaan opetukseen tulee varata erillisrahoitusta. Heille on myös tarjottava mahdollisuus saada sekä äidinkielensä että suomen tai ruotsin erillisopetusta opiskeluidensa aikana.
  • Aikuiskoulutustuen keston lyhentäminen ja tason heikennykset tulee perua. Tuen perusosan maksu pitäisi palauttaa valtiolle. Ehtojen tiukentamisen myötä aikuiskoulutukseen hakeutuvien määrä vaikuttaa vähentyneen, mikä rajoittaa ammatillista kehittymistä ja työllistymismahdollisuuksia.

Työllisyyspalvelut kuntoon

Sipilän hallituksen työvoimapolitiikan ydinajatukset ovat työttömyysturvan heikentäminen, sanktioiden lisääminen ja työllisyyspalvelumarkkinoiden avaaminen yksityisille yrityksille. Tämän politiikan taustalla on sekä pyrkimys supistaa julkista sektoria että ajatus työhaluttomista työttömistä.

Tutkimusten valossa ylivoimainen enemmistö työttömistä olisi kuitenkin valmis ottamaan töitä vastaan, jos niitä olisi. Työttömien työnhakijoiden määrä on moninkertainen työpaikkojen määrään nähden. Tilastointi- ja laskutavasta riippuen jokaista avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa kohden oli viime vuonna keskimäärin 7–10 työtöntä työnhakijaa.

Toisaalta myös niin sanottu kohtaanto-ongelma on todellinen. Työnantajien tarpeet ja työnhakijoiden profiilit eivät aina vastaa toisiaan. Työllisyyspolitiikan pitää rankaisemisen sijaan tukea työelämävalmiuksien kehittämistä ja uuden oppimista ja kannustaa omaehtoiseen aktiivisuuteen. Myös työn perässä muuttamista tulee helpottaa.

  • Vetovastuu työvoimapalveluista tulee olla paikallisilla työ- ja elinkeinotoimistoilla, ja maakuntauudistuksen jälkeen niiden tehtävät ottavilla uusilla viranomaisilla, joille tulee asettaa sitovat minimivaatimukset tarjottavan palveluvalikoiman osalta. Yksityiset yritykset ja kolmannen sektorin toimijat voivat tarvittaessa täydentää julkisia palveluita, jotka ovat ensisijaisia. Yksityistämiskehitys on käännettävä.
  • Jotta työvoimaviranomaiset pystyvät tarjoamaan laadukasta ja henkilökohtaista palvelua kaikille, jotka sitä haluavat ja tarvitsevat, tulee niiden resurssit nostaa lähemmäs pohjoismaista tasoa. Tämä tarkoittaisi nykytilanteessa vähintään 50–100 miljoonan euron välitöntä lisärahoitusta. Riittävät työllisyysmäärärahat on turvattava myös tulevaisuudessa, minkä vuoksi kasvupalvelu-uudistuksen suunnittelussa tulee harkita esimerkiksi korvamerkitsemistä ja maakuntien verotusoikeutta.
  • Palkkatuen määrärahoja tulee korottaa välittömästi 100 miljoonalla eurolla ja tämän jälkeen lisätä asteittain tarpeen mukaan. Kolmannen sektorin palkkatuen rajoitukset pitää poistaa. Palkkatukea tulee kehittää suuntaan, joka kannustaa nykyistä enemmän vaikeasti työllistyvien ja vastavalmistuneiden palkkaamiseen.
  • Erityishuomiota tulee kiinnittää pitkäaikaistyöttömien tukemiseen. Esimerkiksi monialaisten yhteispalveluiden toimintaresurssit on turvattava, ja maakuntauudistuksen yhteydessä tulee varmistaa, että näitä yhden luukun palveluita on jatkossa riittävästi saatavilla joka puolella maata (joko kunnan tai maakunnan järjestämisvastuulla). Kuntouttavalla työtoiminnalla on tärkeä rooli, mutta sen tulee koskea vain vajaatyökykyisiä henkilöitä.
  • Kohtuuttomista ja epätarkoituksenmukaisista sanktio- ja valvontatoimista tulee luopua. Esimerkiksi kaavaillun kaltainen työttömien työnhakuaktiivisuuden kontrollointi ja epämääräisin perustein asetettavat karenssit ovat sekä nöyryyttäviä että epätarkoituksenmukaisia.
  • Työttömille on annettava sitova etukäteispäätös siitä, kuinka esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän työttömyyspäivärahaansa ja muihin etuuksiin.

Järjestelmän pitää kannustaa aktiivisuuteen

Jähmeä byrokratia muodostaa keskeisen kannustinloukun. Kyttäämisen ja kepittämisen sijaan järjestelmän on tuettava ihmisten oma-aloitteisuutta.

Puoliväliriihessä hallituksen on syytä miettiä esimerkiksi näitä toimia:

  • Työttömien omaehtoista opiskelua työttömyysturvalla tulee helpottaa ja työttömyysturvan tarveharkinnasta heidän kohdallaan luopua. Työttömälle työnhakijalle pitää sallia myös sivutoiminen opiskelu, jos tämä on työmarkkinoiden käytettävissä.
  • Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosaa tulisi korottaa 500 euroon, mikä koskee palkkatulojen lisäksi myös kaikkia muita tulomuotoja. Nykyinen 300 euron suojaosa on selvästi vaikuttanut työntekoa lisäävästi, ja rajan korotuksella olisi oletettavasti saman kaltainen vaikutus.
  • Asumistukea ei pidä heikentää minkään ihmisryhmän osalta nykytasosta, sillä tällä olisi kohtuuttomia toimeentuloa heikentäviä vaikutuksia. Suurin syy asumistukimenojen kasvun taustalla on korkea ja pitkittynyt työttömyys. Asumistukea tulisi kehittää siihen suuntaan, että työtulot vähentäisivät asumistuen määrää nykyistä vähemmän, jolloin työtuntien kasvattaminen olisi kannattavampaa.
  • Ulosottoon ja velkavankeuteen ajautuneiden tilannetta tulee helpottaa niin, että käteen jäävä summa palkitsee aidosti työnteosta. Suojaosuus ilman elatuskorotusta tulisi nostaa nykyisestä 672 eurosta vähintään 800 euroon kuussa säilyttäen elatuskorotukset nykytasollaan. Myös suojaosuuden ylittävän palkan porrastettuja ulosotto-osuuksia tulee arvioida uudelleen kannustavuuden ja tasaisen progression näkökulmasta. Pitkään työttömänä olleen työllistyessä myönnettävän vapautusjakson yläraja tulisi nostaa vähintään kuuteen kuukauteen. Velkavankeuden pitkittymisen ja kertautumisen ehkäisemiseksi tarvitaan lisäksi erityistoimenpiteitä, kuten korkohelpotukset, suojaosan korottaminen määrätyn ajan jälkeen tai tapausten vanhenemisrajan lyhentäminen.

Työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen helpommaksi

Monesti ainakin toisen vanhemman – yleensä naisen – on helpompaa ja myös kannattavampaa olla lasten kanssa kotona kuin töissä.

Hallituksen ministerit ovat todenneet varhaiskasvatuksen olevan kaikista tärkeintä kasvatusta. Puoliväliriihessä heillä olisi mahdollisuus
osoittaa, että he myös tarkoittavat tätä.

  • Naisten työllistymistä, sukupuolten
    tasa-arvoa ja lasten hyvinvointia tukisi perhevapaamallin kehittäminen niin, että se kannustaisi myös isiä jäämään kotiin. Yksi mahdollinen tapa tähän on vasemmistoliiton esittämä 6+6+6-malli.
  • Hallituksen tulee laatia suunnitelma päivähoitomaksujen kohtuullistamiseksi. Kaikille yli 3-vuotiaille lapsille pitäisi tarjota maksutonta varhaiskasvatusta, ja pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla kokonaan maksuton päivähoito.
  • Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee palauttaa ja kohtuullinen kasvattaja–
    lapsi-mitoitus on turvattava.
  • Opintorahaan on perheellisillä opiskelijoilla lisättävä huoltajakorotus, jota ei oteta huomioon yleiseen asumistukeen vaikuttavana tulona. Tätä edellytetään myös eduskunnan hyväksymässä sivistysvaliokunnan mietinnössä. Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin heikentää perheellisten opiskelijoiden asemaa entisestään, kun opintoraha otetaan tulona huomioon asumistukea myönnettäessä. Muiden Pohjoismaiden opintotukijärjestelmissä on käytössä lapsikorotukset.

Itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien arki helpommaksi

Valtaosa uudesta työstä Suomessa syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niin sanottujen itsensätyöllistäjien – eli palkkasuhteen ulkopuolella työskentelevien – määrän kasvu on ollut yksi 2000-luvun keskeisimmistä muutostrendeistä. Nykyinen järjestelmä ei monilta osin enää vastaa ihmisten ja yritysten tarpeita.

Puoliväliriihessään hallituksen tulee miettiä, kuinka pienten yritysten asemaa helpotetaan.

  • Yritystukijärjestelmää tulee uudistaa niin, että se palvelee paremmin myös pieniä ja uutta luovia yrityksiä.
  • Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja tulisi nostaa vähintään 25 000 euroon. Tutkimusten mukaan alv-alaraja muodostaa kasvurajoittimen pienimuotoiselle yritystoiminnalle. Rajan nostaminen kannustaisi yritystoiminnan kasvattamiseen.
  • Työn myynnistä saatua tuloa tulisi kohdella yhtäläisesti työn kestosta ja sen teettämisen tavasta riippumatta. Askel tähän suuntaan olisi työttömyysturvan yhdistelmävakuutus, jolloin itsensätyöllistäjä voisi vakuuttaa samanaikaisesti sekä työntekijä- että yrittäjälähteistä saamansa tulot. Palkansaajakassan jäsen voisi ottaa lisävakuutuksen esimerkiksi toimeksiannon kautta saatuja yrittäjätuloja varten, ja yrittäjä voisi vakuuttaa yrittäjäkassassa myös palkkatulojaan.
  • Hallituksen tulee täsmentää TE-toimistojen ohjeistuksia siitä, minkälainen liiketoiminta katsotaan sivutoimiseksi ja mikä päätoimiseksi. Tästä on tarjottava selkeät ohjeet ja luotava ennakkopäätösjärjestelmä, josta henkilö voi saada sitovan viranomaiskannan valintansa seurauksista jo etukäteen. Nyt moni potentiaalinen pienyrittäjä tai itsensätyöllistäjä ei uskalla harjoittaa liiketoimintaa lainkaan työttömyysturvan menettämisen pelossa.
  • Itsensätyöllistäjille tulee sallia oikeus kollektiiviseen neuvotteluun työehdoista. Myös työlainsäädäntöä pitää soveltaa nykyistä laajemmin tilanteissa, joissa henkilö on sopimusteknisesti yrittäjä, mutta tosiasiallisesti palkansaaja-asemassa.

Mistä rahat?

Tämän hetkisessä talous- ja korkotilanteessa kestävää rakennemuutosta ja kokonaistuottavuutta edistävät julkiset investoinnit ovat edelleen perusteltuja myös lainarahoitteisina. Ne maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Suomen julkinen velka on kasvanut taantuman aikana nopeasti suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta velka-aste on edelleen kansainvälisesti katsottuna matala. Kasvu- ja vakaussopimuksen puitteissakin Suomella olisi mahdollisuudet jossain määrin nykyistä ekspansiivisempaan finanssipolitiikkaan.

Kuitenkin monet vasemmistoliiton esittämät uudistukset olisi pystytty toteuttamaan myös nykyisen hallituksen asettamissa julkistalouden rahoitusasemaa koskevissa raameissa, mikäli asioita olisi painotettu toisin. Tältä osin kyse on yhteiskunnallisista ja tulonjaollisista arvovalinnoista.

  • Kaikki yllä mainitut toimenpiteet olisi mahdollista toteuttaa noin 1,2 miljardin euron lisäpanostuksilla. Myönteisten kasvu- ja työllisyysvaikutusten vuoksi todelliset kustannukset julkistaloudelle olisivat huomattavasti pienemmät ja pidemmällä tähtäimellä todennäköisesti positiiviset.
  • Sipilän hallituksen kahden ensimmäisen vuoden aikana ansiotuloverotusta on tähän mennessä kevennetty valtioneuvoston omien laskelmien mukaan lähes 1,4 miljardilla eurolla. Eniten näistä muutoksista ovat hyötyneet suurituloiset. Tämä on jatkoa pitkälle trendille, jossa verotuksen kokonaisprogressio on vähentynyt.
  • Toisen laskelman mukaan pelkästään kiky-sopimuksen mukaisten maksumuutosten vaikutus valtion tuloihin olisi pitkälti toista miljardia.
  • Niin sanottu yrittäjävähennys, perintö- ja lahjaveron kevennys ja metsälahjavähennysuudistus ovat yhteensä 180 miljoonan euron tarpeeton kädenojennus etupäässä suhteellisen varakkaille suomalaisille.
  • Pääomatulojen ja palkkatulojen erilaisen verokohtelun vuoksi valtio menettää valtavasti verotuloja. Vääristymä on myös yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Lähes kaikki asiantuntijat ovat esittäneet esimerkiksi listaamattomien yritysten pääomatulo-osinkojen verotuksen kohtuullistamista, mutta hallitus ei ole halunnut niin tehdä. Kehysriihessä asia olisi helppo korjata.
  • Hallitus on ollut haluton perkaamaan myös tehottomiksi osoitettuja ja elinkeinorakenteen uudistumista hidastavia yritystukia, joita maksetaan vuosittain satoja miljoonia. Viimeistään puoliväliriihessä olisi laadittava suunnitelma siitä, kuinka tällaisia tukia voidaan kohtuullistaa ja suunnata uudelleen kestävää rakennemuutosta ja tuotantorakenteen uudistumista
    edistävällä tavalla.
Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille