Sisällissota ansaitsee muistomerkkinsä jotta tragedia ei toistu

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ja SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta ovat yhdessä 12 muun kansanedustajan kanssa jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen sisällissodan muistamisen rahoituksesta. Edustajat pyytävät opetus- ja kulttuuriministeriötä osoittamaan tarvittavat määrärahat Suomen sotasurmat 1914–22 -tietokannan päivittämiseen, sisällissodan muistomerkkien kunnostamiseen sekä jäljellä olevien joukkohautojen tutkimiseen ja vainajien asianmukaiseen kohteluun.

– Sisällissodan muistovuotta on vietetty rakentavassa hengessä, ja myös valtion ylin johto on osallistunut muistotapahtumiin. Sadan vuoden takaisia traagisia tapahtumia on muisteltu hienolla ja arvokkaalla tavalla kulttuurin, tapahtumien ja tutkimuksen avulla. On tärkeää, että nyt sata vuotta myöhemmin kykenemme käsittelemään kiihkottomasti sisällissodan syitä ja seurauksia, Aino-Kaisa Pekonen sanoo.

Sotasurmia koskevaan tietokantaan on kerätty tietoja sisällissodassa surmansa saaneista henkilöistä. Tietokanta laadittiin valtion avustuksella vuosituhannen vaihteessa. Tietokanta ei ole kuitenkaan täydellinen, vaan tietoja pitäisi päivittää. Rahoitushakemuksia päivittämiseksi onkin tehty, mutta rahaa ei ole myönnetty. Kysymyksen ensimmäisenä allekirjoittanut Pekonen pitää tietokantaa tärkeänä uhrien muiston ja tutkimuksen kannalta:

– On syytä saattaa arvokas projekti päätökseen. Tietokanta palvelee kansallista muistamista ja on tärkeä niin uhrien muiston, sukujen kuin tutkimuksenkin kannalta.

Maarit Feldt-Ranta näkee sadan vuoden takaisen tragedian muistamisen tärkeänä sekä uhrien että tulevaisuuden kannalta. Feldt-Ranta toimii itse Suomen suurimmalle joukkohaudalle perustetun Tammisaaren punavankimuistomerkin hoitoyhdistyksen puheenjohtajana sekä lauantaina järjestettävän Tie Tammisaareen -muistotapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Hänen oman isoisänsä isä vangittiin ja teloitettiin tämän toimittua punaisten riveissä.

– Sata vuotta sitten eriarvoisuus ja katkeruus jakoivat kansakunnan kahtia ja johtivat järkyttävään tragediaan. Muistaminen on tärkeää, jotta vastaavanlaiset tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi. Muistomerkit voivat parhaimmillaan lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta vuoden 1918 tapahtumista, Feldt-Ranta sanoo.

Erityisesti hävinneen osapuolen muistomerkkejä jouduttiin odottamaan pitkään sodan päättymisen jälkeen. Nyt monet merkeistä kaipaavat kunnostusta. Varoja muistomerkkien kunnostamiseksi ei kaikkialla löydy, ja rahoitusta on kerätty muun muassa yksityishenkilöiltä. Myös sisällissodan joukkohautoja on edelleen avaamatta ja tutkimatta.

– Sisällissodan uhrit, heidän sukunsa ja tulevat sukupolvet ansaitsevat paikan muistamiseen. Näin muistovuonna olisi tärkeää, että valtio osoittaisi tarvittavat varat, jotta loputkin joukkohaudat saadaan tutkittua ja vainajat saatettua hautausmaan lepoon tai joukkohautapaikat muutettua virallisiksi sisällissodan hautausmaiksi, Feldt-Ranta sanoo.

Hallituksen on vastattava kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin kolmen viikon kuluessa.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille