Toimenpidealoite työttömyysturvan karenssijärjestelmän lopettamiseksi

Toimenpidealoite työttömyysturvan karenssijärjestelmän purkamiseksi

Eduskunnalle

Työttömyysturvan karenssilla tarkoitetaan korvauksetonta määräaikaa, jonka työvoimaviranomainen määrää työttömyysturvalain 2 a luvun perusteella (työvoimapoliittisesti moitittava menettely). Karenssit vaihtelevat 15 päivästä 90 päivään moitittavasta menettelystä riippuen. Esimerkiksi työstä eroamisesta ilman perusteltua syytä seuraa 90 päivän karenssi ja työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä 60 päivän karenssi.

Karenssit johtavat työttömien taloudellisen ahdingon syvenemiseen ja lisäävät siirtymistä työvoiman ulkopuolelle. Marraskuussa 2017 Suomessa oli noin 39 000 ilman ansiotuloja ja ensisijaisia etuuksia olevia kotitalouksia, joiden tulottomuus johtuu usein juuri karensseista. Kymmenessä vuodessa tulottomien kotitalouksien määrä on lähes kaksinkertaistunut samalla kun työttömyysturvan vastikkeellisuutta on kiristetty.

Pahimmillaan työttömyysetuuden voi menettää myös työttömästä itsestään riippumattomista syistä. Työvoimaviranomaisen lähettämä, työtöntä velvoittavan työtarjouksen sisältävä kirje saattaa esimerkiksi hukkua postissa, minkä seurauksena työtön ei voi hakea kyseistä tehtävää. Tästä taas voi seurata 60 päivän karenssi. Karenssin määräävästä työvoimaviranomaisen antamasta lausunnosta ei voi valittaa, ainoastaan etuuden maksajan päätöksestä. Valitukset johtavat harvoin muutoksiin ja esimerkiksi Postin virhe on mahdotonta todistaa tapahtuneeksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä keräsi Hyvinvoinnin tulevaisuus -kampanjansa yhteydessä syksyllä 2017 ihmisten kokemuksia karensseista. Eräs kertomuksissa vahvasti esiin tullut piirre oli työttömien ammattitaidon heikko huomioon ottaminen työtarjouksissa. Esimerkiksi eräs vastaajista oli yliopistokoulutettu kustannustoimittaja, jota velvoitettiin hakemaan oppikirjatuottajan työtä, vaikka hänellä ei ollut tehtävässä nimenomaisesti vaadittuja aineenopettajan pedagogisia opintoja. Kyseinen henkilö ei ollut hakenut hänelle osoitettua työpaikkaa, koska hänen ammattitaitonsa ja -pätevyytensä eivät siihen riittäneet. Työ- ja elinkeinotoimisto langetti hänelle 60 päivän karenssin. Tällaisten ”työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä” annettujen karenssien määrä on moninkertaistunut viime vuosina.

Suomen karenssijärjestelmä on myös pohjoismaisiin naapureihin Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna ankara. Esimerkiksi Ruotsissa työstä kieltäytymisestä seuraa ensimmäisellä kerralla vain viiden päivän karenssi, ja kieltäytymisen toistuessa karenssi kovenee asteittain. Tanskassa työstä eroamisesta tai kieltäytymisestä seuraa kolmen viikon karenssi. Pitkien ja syrjäyttävien karenssien sijasta esimerkiksi Tanskassa työttömille pystytään tarjoamaan yksilöllistä palvelua, sillä virkailijoiden määrä suhteessa työttömien määrään on Suomeen verrattuna moninkertaisella tasolla.

Karenssijärjestelmän tilalle tulee luoda yksinkertainen järjestelmä, jossa henkilö on työttömyysturvan piirissä aina täyttäessään sen ehdot. Mikäli työttömyysturvassa halutaan säilyttää vastikkeellisia elementtejä, rangaistusluonteiset karenssit voidaan korvata varoitusmenettelyllä ja maksatuksen väliaikaisella keskeyttämisellä. Työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä voitaisiin antaa ensimmäisellä kerralla varoitus ja toisella kerralla etuuden maksatus keskeytettäisiin väliaikaisesti. Korvauksettomalle kaudelle ei tule asettaa syrjäyttävää kuukausien mittaista määräaikaa vaan työttömällä tulee olla koska tahansa mahdollisuus korjata virheensä, ja saada tapaamisaika työ- ja elinkeinotoimistoon, jossa sovitaan työnhaun jatkamisesta.

Karenssijärjestelmän korvaaminen inhimillisemmällä ja työttömien aktiivisuutta tukevalla menettelyllä edellyttää myös työvoimapalveluiden resurssien kasvattamista pohjoismaiselle tasolle. Työttömillä tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen asiointiin ilman kohtuutonta viivettä ja palveluita tulee olla tarjolla riittävästi. Jotta esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ja työnhakuvalmennuksen kaltaisten palveluiden vaikuttavuus ja asiakaslähtöisyys voidaan varmistaa, niihin ei tule ohjata ihmisiä sanktioiden uhalla vaan lähtökohtana tulee olla työttömän työnhakijan palvelutarve ja valinnanvapaus. Toimeentulon leikkaamisen sijaan työvoimapolitiikassa tulee panostaa palveluiden laadun ja saatavuuden parantamiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin työttömyysturvan karenssijärjestelmän purkamiseksi ja työvoimapalveluiden resurssien lisäämiseksi.

Helsingissä 4. päivänä huhtikuuta 2018

Anna Kontula /vas

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille