Vanhusten kotihoidon laatua ja valvontaa parannettava

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen on erittäin huolissaan vanhusten kotihoidon tilanteesta ja hoidon valvonnasta. Lähihoitajan ammatissa aiemmin toiminut Pekonen oli mukana kotikaupunkinsa Riihimäen vanhusten kotihoidon yöpartiossa tammikuussa. Nyt hän on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen asiasta.

– Kysymys on siitä, että monisairaat vanhukset joutuvat asumaan kotonaan liian pitkään. Tästä seuraa tapaturmia ja onnettomuuksia, jotka oikein ajoitetulla laitoshoitoon siirtämisellä voitaisiin välttää. Puhumattakaan vanhusten kokemasta turvattomuudesta, Pekonen pohtii.

– On hyvä, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies on aloittanut kuntien kiertämisen selvittääkseen kotihoidon puutteita. Muitakin toimenpiteitä kuitenkin tarvitaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin viime vuonna ilmestynyt selvitys osoittaa, että vanhusten kotihoito on yhä pahenevassa kriisissä. 95 prosenttia kyselyyn vastaajista oli huolissaan kotihoidon laadusta. Kaksi kolmasosaa työntekijöistä harkitsee alan vaihtamista. Monet kokevat työn kuormittavana ja uupuvat.

Pekonen muistuttaa, että vaikka laki edellyttää turvaamaan vanhukselle riittävät kotihoidon palvelut, käytännössä asiassa on tulkinnanvaraa ja hoidon laadun valvonta on puutteellista. Palveluiden riittävyys ja laatu vaihtelevat alueittain. Henkilökunnan suuri vaihtuvuus vaikuttaa asiakkaan kokemuksiin hoidosta ja yhteydenpitoon omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä. Se heikentää myös toiminnan omavalvontaa ja kehittämistä.

– Hallituksen on nyt reagoitava asiaan. Omaisten ei voida olettaa ottavan vastuuta vanhusten hoidosta, eikä kaikilla omaisia edes ole. Jos vanhusten hoidon painopiste halutaan säilyttää kotihoidossa, on sen laatua ja valvontaa kehitettävä huomattavasti, Pekonen toteaa.
Kirjallinen kysymys 23.2.2016

Vanhusten kotihoidon laatu ja valvonta

Heinäkuussa 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa eli laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista painotetaan vanhusten palveluiden järjestämistä niin, että vanhus voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Lakia säädettäessä kotihoidon resursseja oli tarkoitus lisätä. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan toteutunut. Kotihoitopainotteisuuteen siirryttäessä säästyneitä rahoja olisi tullut käyttää kotihoidon kehittämiseen.
Edellä mainitun seurauksena vanhusten kotihoito on monin paikoin puutteellista. Esimerkiksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin teettämän, viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan kotihoito on yhä pahenevassa kriisissä. Hoidon laadusta oli huolissaan 95 prosenttia kyselyyn vastanneista. Työn rasittavuus oli vastaajien mukaan lisääntynyt ja jopa kaksi kolmasosaa harkitsi alan vaihtoa. Myös lukuisissa uutisissa ja yleisönosastokirjoituksissa on tuotu esiin vanhusten kotihoidon riittämätön taso.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnassa korostuu sosiaali- ja terveysministeriön mukaan palveluntuottajien oma vastuu toiminnan asianmukaisuudesta ja tuottamiensa palvelujen laadusta sekä asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Vanhuspalvelulaissa säädettiin julkisille palvelujen tuottajille velvollisuus ottaa käyttöön omavalvonta vuoden 2015 alussa.

Omavalvonnan tavoitteena on, että henkilökunta arvioi koko ajan omaa toimintaansa, kuulee asiakkaita ja omaisia laatuun ja asiakasturvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä ottaa asiakaspalautteen huomioon toiminnan kehittämisessä.

Vaikka laki edellyttää, että kotihoidon palvelut ovat vanhukselle riittävät, käytännössä asiassa on tulkinnanvaraa ja hoidon laadun valvonta on riittämätöntä. Palveluiden riittävyys ja laatu vaihtelevat alueittain. Henkilökunnan uupumisesta johtuva vaihtuvuus vaikuttaa asiakkaan kokemuksiin hoidosta ja yhteydenpitoon omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä. Se heikentää myös omavalvontaa ja toiminnan kehittämistä.

Suurin ongelma julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella näyttää olevan se, ettei huonokuntoisille vanhuksille saada laitoshoitopaikkoja tarpeeksi nopeasti. Vanhusten kunnon kartoittamisprosessit ovat kankeita ja hitaita. Kotonaan asuu vanhuksia, joiden kohdalla puhutaan jopa heitteillejätöstä. Tähän tulisi reagoida nopeasti. Tulevaisuudessa tilanne pahenee muun muassa muistisairauksien lisääntyessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten kotihoidon laadun ja valvonnan parantamiseksi?

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille