Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa 7.12.2017

Anna Kontulan välikysymyskeskustelussa pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:

 

Arvoisa puhemies,

maailma ei tunne yhteiskuntaa ilman eriarvoisuutta. Kaikista maista tapaamme rakenteita, jotka suosivat yksiä ohi toisten, luokittelevat ihmisiä oikeudettomiin ja oikeudellisiin, sallivat joidenkin hyötyä muiden työstä. Eriarvoisuus voi pesiä millä tahansa elämän alueella, mutta tyypillisesti se kiteytyy omistamiseen: niille annetaan, joilla jo on.

Vaikka eriarvoisuus on vakio, sen määrä ei kuitenkaan ole. Lähimmäksi tasa-arvoista yhteiskuntaa ovat päässeet ne maat, joissa päätöksentekijät ovat sitoutuneet aktiiviseen työhön sen puolesta. Pitkään oli Suomi yksi näistä.

 

Arvoisa puhemies,

Kun eriarvoisuus on päässyt juurtumaan yhteiskunnan rakenteisiin, ei sitä suitsita yhdessä tai kahdessa vaalikaudessa. Liioin ei vuosikymmenten mittaan saavutettu tasa-arvo katoa hetkessä.

Siksi ei yksittäistä hallitusta voi mitata niinkään yhteiskunnallisen eriarvoisuuden määrällä, vaan sen kehityksen suunnalla: ymmärtääkö hallitus, mitä eriarvoisuudesta seuraa? Suhtautuuko se siihen asianmukaisella vakavuudella? Ovatko pienet varallisuuserot ja mahdollisuuksien tasa-arvo sille poliittisia tavoitteita vai imagonrakennusta?

Parhaillaan Suomea johtaa hallitus, joka ei juuri ole osoittanut harrastusta eriarvoisuuden vähentämiseen. Päätösten sosioekonomisia vaikutuksia ei punnita. Tuloerojen kasvua vähätellään. Eriarvoisuutta tuottavia rakenteita vaalitaan ja jopa vahvistetaan.

Tätä päälinjaa vasten ovat hallituksen yksittäiset tasa-arvoprojektit kuin rikkaan lahjoitus pelastusarmeijan joulupataan: johan siinä on, että köyhä saa aattona syödä! Miksi ne vielä valittavat?

 

Arvoisa puhemies,

Pitkään Suomea rakensivat hallitukset, jotka ymmärsivät, ettei näin pienellä kansalla ole varaa tukahduttaa jäsenistään yhtäkään, että on kaikkien etu, jos jokaisella on mahdollisuus kasvaa täyteen mittaansa.

Tällä yksinkertaisella reseptillä Suomi aikanaan nousi köyhästä agraariyhteiskunnasta rikkaaksi hyvinvointivaltioksi. Sitten vartijat nukahtivat: 2000-luvulle tultaessa olivat tuloerot palanneet jälleen 1970-luvun tasolle, varallisuuserot siitäkin taaksepäin. Nyt eriarvoisuuden kasvua hälyttävät jo monet muutkin mittarit koulutustasosta terveyteen.

Kun vasemmistoliitto viime vaalikaudella oli hallituksessa, tähän suhtauduttiin vakavasti. Laskusuhdanteessakin onnistuttiin tekemään ratkaisuja, jotka pienensivät tuloeroja, vaikka vain hieman. Nyt meillä on hallitus, joka keskellä noususuhdannetta kasvattaa tuloeroja omilla päätöksillään.

Suomi tarvitsee pikaisesti lisää veroprogressiota – ei rikkaiden verohelpotuksia ja höveliä asennetta verovälttelyyn. Se kaipaa luotettavaa perusturvajärjestelmää – ei leikkauksia köyhimpien tulonsiirtoihin.

Suomi tarvitsee alennuksia peruspalvelujen maksuihin ja korotuksia lääkekorvauksiin – ei päinvastoin, ja ansaitsee hallituksen, joka kannustaa työmarkkinoita palkkaeroja supistavaan, ei niitä kasvattavaan politiikkaan.

Ennen kaikkea on Suomen hallituksen ymmärrettävä, että ainoa tulevaisuus, joka tällä maalla on, ovat lapset.

On tehtävä uupumatta työtä lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja yhtäläisten opiskelumahdollisuuksien takaamiseksi. On taattava lapsille yhtäläiset oikeudet varhaiskasvatukseen vanhemman statuksesta riippumatta, ja suoja vainolta passiin katsomatta. Jokaista lakiesitystä, budjettikohtaa ja viranomaispäätöstä on arvioitava lasten oikeuksien sopimusta vasten – kysyttävä, miten tämä vaikuttaa meidän lapsiimme, meidän tulevaisuuteemme.

 

Arvoisa puhemies,

Eriarvoisuus on ihmiskunnan tiivistyvä tyhmyys, liskoäly ja itsetuhovietti. Mitattiinpa sitten bruttokansantuotteella tai väestön hyvinvoinnilla, parhaiten menestyvät ne yhteiskunnat, joissa hallitukset puolustavat määrätietoisesti ja yksituumaisesti jokaisen oikeutta kukoistaa.

Sellaisen hallituksen suomalaisetkin tarvitsevat.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille