Lausunto metropolihallintolakia valmistelevan työryhmän väliraportista

Valtiovarainministeriö                                                                                         VM093:00/2013
Kunta- ja aluehallinto-osasto

Vasemmistoliiton lausunto metropolihallintolakia valmistelevan työryhmän väliraportista 4.6.2014

Valtiovarainministeriön asettaman työryhmän tavoitteena on valmistella esitys metropolihallinnoksi. Sen on otettava huomioon hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjaukset, alueen kuntarakenne sekä metropolialueen esiselvitys.

Työryhmä valmistelee ehdotuksen hallintomallin, päätöksenteon ja rahoituksen järjestämiseksi sekä ehdotuksen tehtävistä, joita metropolihallinto hoitaa. Myös ruotsinkieliset palvelut turvataan.

Työryhmän tulee myös tehdä ehdotus metropolihallinnon, valtion, kuntien ja muiden toimijoiden välisestä toimivallasta ja työnjaosta. Sen tulee täsmentää alueen kuntien nykyisten yhteistoimintajärjestelyjen muutostarpeet ja keinot sekä tehdä ehdotus metropolihallinnon toimivallasta.

Työryhmän tulee myös kartoittaa metropolihallinnonkannalta tarpeelliset lainsäädännön muutostarpeet ja perustuslain asettamat reunaehdot. Lisäksi tulee arvioida, että tarvitaanko metropolihallinnosta erillinen laki.

Vasemmistoliitto pitää erityisen tärkeänä, että metropolihallinnolla kyetään ratkomaan seudullisia maankäyttöön, asumiseen, joukkoliikenteeseen ja työllisyyteen liittyviä ongelmia sekä pysäyttämään alueiden eriarvoistuminen. Lähipalvelut tulee taata koko metropolin alueella, ja tulo- sekä terveyseroja tulee kaventaa. Valittavan metropolihallintomallin on palveltava näitä tavoitteita.

Väliraportissa työryhmä esittää kahta eri mallia (sivu 51):

1. Vähimmäistehtävät-malli. Metropolihallinto hoitaisi vain niitä tehtäviä, jotka sille vähintään tulee osoittaa, jotta metropolihallinnolle asetettavat tavoitteet voidaan saavuttaa.

2. Laaja malli. Metropolihallinto hoitaa laajasti sen toimialaan kuuluvia tehtäviä. Tarkoituksena on muodostaa metropolihallinnon tehtäväkokonaisuudesta mahdollisimman kattava, monipuolinen sekä toiminnallisesti eheä. Tavoitteena on myös, että eri tehtäväalueet tukevat toisiaan mahdollisimman tehokkaasti.

Mallien arviointia joudutaan tekemään tässä vaiheessa varsin puutteellisen tiedon varassa. Yhteenvetona voi todeta, että mallit ovat vielä hahmotelmien tasolla. Lausuntokierroksen tulosten pohjalta pitääkin tarkastella myös muita malleja avoimesti. Pieni, mutta kansalaisten kannalta merkityksellinen seikka on, että mallien nimet ovat byrokraattisia ja vaikeasti hahmotettavissa arkikielenkäytössä.

Kuten väliraportissa todetaan, monet raportissa esiin nostetut asiat ovat edelleen keskeneräisiä myös työryhmän arvioinnin osalta. Tärkeimpiä näistä ovat rahoituksen järjestäminen ja toisaalta kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen.

Sekä vähimmäistehtävät-malli, joka on alueeltaan laajempi ja alueellisesti suppeampi laaja malli ovat rahoituksen kannalta varsin keskeneräisiä. Avoinna ovat kuntien, metropolihallinnon ja valtion väliset rahoitusvastuut sekä kattava rahoituksen järjestäminen. Laajan mallin osalta on todettava, että luontevin rahoitustapa näyttäisi olevan metropoliveron luominen. Pääsääntönä tulee olla, että rahoitus ja palvelut sekä muut toiminnot kulkevat käsikkäin.

Metropolihallinnon ei pidä luoda uutta hallintoa nykyisen päälle, vaan sen on korvattava nykyinen sekava ja kuntalaisille etäinen kuntayhtymätaso koko seudun etua katsovalla demokraattisella rakenteella. Mikäli muutos toteutetaan järkevästi, voidaan palveluiden tuotantoon suunnata nykyistä paremmat resurssit. Mikäli päällekkäisiä rakenteita ei samalla pureta, on molemmissa malleissa uhkana hallinnon paisuminen ja kokonaisverotuksen nousu.

Työryhmän väliraportin pohjalta on vaikea arvioida metropolihallinnon tuottamia lisäkustannuksia. Etenkin laajassa mallissa tarvitaan valmistelu- ja asiantuntijavoimia, jotka eivät välttämättä ole kaikilta osin vähennettävissä vastaavasti kunnissa. Myös vähimmäistehtävien mallissa tarvitaan valmistelu- ja asiantuntijavoimia.

Jotta kunnissa ja metropolihallinnossa ei tehtäisi rinnakkain ja päällekkäin samoja tehtäviä, on tehtävien jaon oltava selkeä, jotta palvelut voidaan tulevaisuudessa järjestää laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Siirtymävaiheessa on taattava henkilöstön asema, kuten kunnissa on tehty kuntaliitosten yhteydessä. Hyvin toteutettuna henkilöstön turvallisuutta ja hyvinvointia tukeva uudelleenorganisointi on taloudellisestikin järkevää, sillä kuntasektori kärsii tulevaisuudessa työvoimapulasta nykyistäkin useammilla tehtäväalueilla.

Soteratkaisu huomioitava metropolihallinnon kehittämisessä

Mallien arviointia vaikeuttaa myös sote-uudistuksen keskeneräisyys. Erva-alueisiin perustuvan sote-uudistuksen rahoitus ja hallinto vaikuttavat myös metropolihallinnon valintaan. Näitä asioita tulee tarkastella samassa pöydässä.

Soten kannalta molemmat nyt esillä olevat mallit saattavat synnyttää katvealueita. Vähimmäistehtävät -mallissa sote-alue tullee kattamaan maantieteellisesti paremmin metropolihallinnolle suunnitellut kunnat kuin 10 kuntaan rajautuva laaja malli. On epätarkoituksenmukaista luoda kaksi uutta päällekkäistä ylikunnallista hallintotasoa, joiden toiminta-alue sekä hallintomalli poikkeavat toisistaan.

Vielä sotkuisemman tilanteesta tekee olemassa oleva maakuntahallinto. Järjestelmän tulisi olla mahdollisimman selkeä, helposti ymmärrettävä, tehokas ja demokraattinen. Tavoitteena tulee olla kolme demokraattisesti valittua päätöksenteon tasoa, kunnallinen, alueellinen ja valtakunnallinen, joilla kaikilla on selkeä rooli ja verotusoikeus. Mikäli valta, vastuu ja rahoitus ovat eri paikoissa, syntyy ongelmia sekä demokratian että tehokkuuden kanssa.
On huomattava myös, että metropolihallintoa suunnitellaan valittavaksi demokraattisesti vaaleilla, mutta kuntien taloudellista valtaa huomattavasti enemmän leikkaavaa sote-hallintoa on ajateltu rakentaa kuntayhtymän muodossa. Tämä on epäloogista. Tavoitteena on oltava hallinnon läpinäkyvyyden lisääminen ja yksinkertaistaminen.

Mikäli sote ja metropolihallinto etenevät, kuten on poliittisesti linjattu, tulee kuntien, valtion ja metropolihallinnon lisäksi tarkastella myös metropolihallinnon toimivaltasuhteet tulevan sote-ratkaisun kannalta. On tarkoin määriteltävä tehtävänjako kuntien ja metropolihallinnon sekä sote-alueen välillä.

Metropolihallinnon tehtävien hallinnasta

Sekä vähimmäistehtävät-mallissa että laajassa mallissa metropolihallinnon tehtäväkokonaisuudet muodostuvat maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen (MAL) sekä kilpailukykyyn, elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan sekä segregaatioon, työvoimaan ja maahanmuuttoon liittyvistä tehtävistä.

Myös toisen asteen koulutuksen järjestäminen olisi tehokkaampaa ja ennen kaikkea joustavampaa metropolihallinnon kautta. Sen sijaan perusopetus ei kuulu lähipalveluna metropolihallinnon piiriin.

Vasemmistoliitto korostaa, että lähipalvelujen, kuten päivähoidon, peruskoulun, perusterveyshuollon ja kirjastojen, on oltava kattavasti saatavilla koko metropolin alueella mukaan lukien reuna-alueiden palvelujen turvaaminen. Vasemmistoliitto korostaa lähipalvelujen turvaamisen merkitystä kaikissa malleissa. Toimivat lähipalvelut ehkäisevät segregaatiota, mutta ovat myös kilpailua vahvistava tekijä.

MAL-tehtävät muodostavat esitetyissä metropolihallinnon malleissa keskeisimmän tehtäväalueen. Työryhmä painottaa, että tässä onnistuminen edistää kilpailukykyyn ja segregaation ehkäisyyn liittyvien tavoitteiden toteutumista. Liikennejärjestelyt kuuluvat olennaisena osana MAL-tehtävien kokonaisuuteen. Julkisen liikenteen, työpaikkojen ja asumisen tulee tukea toisiaan, ja tässä metropolihallinnolla on keskeinen asema koko seudun liikenteen koordinoinnissa.

Vasemmistoliitto haluaa painottaa kokonaisvaltaisen asuntopolitiikan merkitystä niin segregaation kuin työllistymisenkin kannalta. Pääkaupunkiseudulla palvelualojen ja julkisten työnantajien palkkalistoilla on kymmeniätuhansia pieni- tai keskipalkkaisia työntekijöitä, joiden työssäkäynnin edellytyksenä on kohtuuhintainen asuminen. On myös varauduttava väestönkasvuun.

Vasemmistoliitto kannattaa yhteiskunnallisesti tuetun vuokra-asuntorakentamisen kokonaisvaltaista suunnittelua ja osallistumista rakennuttamiseen koko metropolialueella huolimatta valittavasta metropolihallinnon mallista. Maankäytön ja asuntorakentamisen tulee olla metropolihallinnon vetovastuulla. Tähän metropolikaava tarjoaa hyvät mahdollisuudet.

Näillä näkymin vähimmäistehtävät-mallin kautta ei kyetä yhtä kattavaan vaikuttamiseen MAL-asioissa kuin laajassa mallissa.

Metropolihallinnon toimivalta suhteessa kuntien itsehallintoon on selkiytettävä. On myös ratkottava metropolihallinnon suhde perustuslakiin. Metropolihallinnon kohdalla ei saa synnyttää tilannetta, jossa lainsäädännön jopa keskeisiä asioita voidaan kyseenalaistaa perustuslaillisesta näkökulmasta. Valmistelun on oltava näiltä osin tarkkaa.

Vähimmäistehtävät-malli kaventaisi kuntien itsehallintoa laajaa mallia vähemmän. Työryhmän mukaan esimerkiksi asuntotuotannon osalta metropolihallinto osoittaisi mm. metropolikaavan mukaiset seudullisesti merkittävät asuntotuotantoalueet ja niiden toteuttamisjärjestyksen ja valtio – metropolisopimuksen kautta – vaikuttaisi kuntiin asuntotuotantotavoitteen saavuttamiseksi. Kun asemakaavoitus, maapolitiikan toteuttaminen sekä tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen ja rahoitus olisivat kuntien tehtävänä, jäisi tavoitteiden toteuttaminen ja samalla asuntotuotannon riittävyys käytännössä kuntien päätettäväksi.

Kuten työryhmä toteaakin, metropolihallinnon toimivallan ja tehtävien ollessa osin rajattuja strategisen tason kysymyksiin, operatiivinen toiminta jäisi valtaosin kuntien päätösvaltaan. Tämä osin kaventaisi metropolihallinnon mahdollisuuksia vastata seudun yhteisiin ongelmiin sekä hallinnolle asetettuihin tavoitteisiin. Vasemmistoliitto pitää merkittävänä ongelmana sitä, että toisaalla tehdään strategiset linjaukset ja toisaalla taas operatiivinen johtaminen ja toteutus. Tämä synnyttäisi byrokratiaa ja hidastaisi seudun kannalta tärkeiden asioiden edistämistä. Tästä on varoittavia kokemuksia muun muassa tilaaja-tuottaja -mallin osalta sekä nykyisen muotoisessa ylikunnallisessa päätöksenteossa.

Metropolihallinto, asukkaiden vaikutusvalta ja vaalit

Vasemmistoliitto kannattaa vaaleilla valittavaa metropolivaltuustoa. On luotava mahdollisimman demokraattinen malli, joka tukee sekä korkeaa äänestysaktiivisuutta että edustuksellisuutta. Tavoitteena tulee olla koko alueen kehittämiseen sitoutuminen, ja tätä edesauttaa alueellisesti kattava päättäjäjoukko. On syytä harkita metropolin jakamista korkeintaan kolmeen vaalipiiriin. Näiden tulee olla maantieteellisesti ja toiminnallisesti luonnollisia ja riittävän isoja alueita.

Työryhmä ehdottaa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi, että metropolihallinto voisi järjestää kansanäänestyksen ja asukkailla olisi äänestysoikeus kansanäänestyksessä sekä oikeus tehdä kansanäänestysaloite sekä metropolialoite. Kansalaisten osallistumisen lisääminen näissä muodoissa on kannatettavaa.

Metropolilaissa tulisi taata kuntalaisille alueellisen vaikuttamisen kanavat. Metropolihallinnon tulee taata vähintään yhtä hyvät toiminta- ja vaikuttamisedellytykset niin kuntalaisille kuin metropolin luottamushenkilöille kuin linjataan uudistuvassa kuntalaissa, mikäli kuntalain ko. pykälät eivät koske myös metropolihallinnon piirissä olevia.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille