Toimiva lastensuojelu

STM071:00/2012
Sosiaali- ja terveysministeriö
Kirjaamo

Lausunto toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista
ja työryhmän esityksestä lastensuojelu laatusuositukseksi

Vuonna 2006 uudistettu lastensuojelulaki ei ole pystynyt kunnolla vastaamaan jo silloin voimakkaassa kasvussa olleen lastensuojelun kysynnän synnyttämiin säädöspohjan uudistamisen ja käytännön toiminnan kehittämisen tarpeisiin. Siksi Vasemmistoliitto pitää nyt lausuttavina olevia lastensuojelun laatusuositusta (jatkossa laatusuositus) ja Aulikki Kananojan työryhmän raporttia (jatkossa raportti) varsin tarpeellisina.

Samalla Vasemmistoliitto kuitenkin korostaa, että pelkät yksittäiset säädökset, toimenpiteet ja suositukset – vaikka ansiokkaatkin – eivät yksin riitä poistamaan lastensuojeluongelman ydintä: perheiden pahoinvointia. Samalla kun etsitään nykyistä tehokkaampia ja vaikuttavampia keinoja yksilötason lastensuojelun ongelmien vähentämiseen ja poistamiseen, on voimallisesti panostettava sen yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden poistamiseen, joka lisää ja ylläpitää lasten ja perheiden pahoinvointia ja sen pahimmillaan traagisia seurauksia.

Raportti on mielestämme laadukas ja kattava. Analyysi on selkeää, teksti ymmärrettävää ja esitetyt toimenpidesuositukset valta-osin oikeaan osuvia ja ansiokkaita. Onpa joukossa suorastaan helmiäkin, kuten esim. päihteitä väärinkäyttäville raskaana oleville äideille säädettäväksi esitetty subjektiivinen oikeus päästä kiireellisesti hoitoon. Esitys on erinomaisen tarpeellinen juuri nyt, jolloin ainoaksi keinoksi päihdeäitien tilanteen parantamiseksi nähdään julkisuudessa vain pakkohoito.

Olemme raportin kanssa samaa mieltä siitä, että lastensuojelun voimavaroja on lisättävä. Tähän kuitenkin liittyy myös raportin ehkä keskeisin ongelma. Uusien, henkilöstövoimavaroja edellyttävien tehtävien osoittaminen kunnille tilanteessa, jossa maan hallitus ja hallituspuolueet pohtivat menojen ja tehtävienkin karsintaa, on ongelmallista. Olisikin ollut toivottavaa, vaikka toimikunnan tehtävänanto ei sitä varsinaisesti edellyttänyt, että voimavarojen riittävyyden ja kohdentamisen ongelmakenttää olisi raportissa ollut syytä käsitellä nykyistä perusteellisemmin. Erityisesti olisi voinut pohtia, mitä tapahtuu sitten, jos tulevaisuudessa joudutaankin toimimaan entisellään säilyvien tai jopa vähenevien voimavarojen tilanteessa.

Sosiaalityöntekijän ammatti on yhteiskunnallisesti merkityksellinen tehtävä ja henkisesti erityisen kuormittava. Lapsen ja perheen etu on, että heitä auttavat sosiaalityöntekijät ovat koulutettuja, vuorovaikutustaidoiltaan kyvykkäitä ja työolosuhteet tukevat heidän jaksamistaan. Tämän vuoksi koulutuksessa on annettava valmiuksia vaikeiden asiakkaiden ja monimutkaisten ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen, kehitettävä paineensietokykyä ja käsiteltävä työn eettisiä lähtökohtia. Koulutusohjelmien sisällä ja mahdollisuuksien mukaan jo opiskelijavalinnoissa on kiinnitettävä huomiota myös persoonaominaisuuksiin, jotta lastensuojelutyöhön valikoituvat parhaat osaajat.

Laatusuositus ei valitettavasti yllä samalle tasolle kuin raportti. Teksti on joko voimakkaan ammattiorientoituneesti korkealentoista tai sitten se monissa kohdin toistaa itsestäänselvyyksiä. Kun suosituksessa kerrotaan, että se on tarkoitettu myös toimenpiteiden kohteena olevalle lapselle/nuorelle ja hänen perheelleen, joutuu epäilemään, pystyvätkö he kaikilta osin ymmärtämään, mitä suosituksessa sanotaan. Pahimmillaan epätäsmällisyys vaikeuttaa suositusten tarkoituksen ymmärtämistä.

Laatusuositusta on pyritty selkeyttämään esimerkein. Käytetyt esimerkit ovat kuitenkin osin niin vaikeaselkoisia, että ne pikemminkin lisäävät suositusten epäselvyyttä kuin selkeyttä.

Suosituksissa on toki paljon hyvääkin, mutta niihin liittyy sama ongelma kuin edellä raporttiin: miten ne toimivat työntekijöiden arjessa, jonka taustalla vaikuttaa kuntien taloudellinen ahdinko? Lähes kaikki myönteiset suositukset on löydettävissä myös raportista, mutta raportista löytyy myös paljon hyviä ehdotuksia, joita laatusuosituksessa ei ole. Siksi esitämme, että laatusuosituksen suositukset korvattaisiin raportin toimenpide-ehdotuksilla.

Helsinki 26.9.2013
Vasemmistoliitto r.p.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille