1. Demokratia syntyy osallistumismahdollisuuksista
1.1. Kaikille tilaa toimia
1.2. Hallinnon rakenteet läpinäkyviksi
1.3. Kaikille oikeus tietoon

2. Tuotantoa ja kulutusta ympäristön ehdoilla
2.1. Energian tuotanto ilmasto-ongelman keskiössä
2.2. Luonnon monimuotoisuus turvattava
2.3. Liikennepolitiikka ympäristöystävälliseksi

3. Työntekijöiden ihmisarvoa suojeltava
3.1. Uusien työpaikkojen syntyä ja työllistymistä edistettävä
3.2. Työelämää uudistettava, työsuhteita parannettava
3.3. Työntekijän asemaa parannettava EU-lainsäädännöllä

4. Julkiset palvelut tuovat hyvinvointia
4.1. Kunnon asuminen on perusoikeus
4.2. Koulutus on hyvinvoinnin perusta
4.3. Kulttuuri, sivistys ja liikunta kuuluvat kaikille

5. Köyhyyden poistaminen on tasa-arvon perusta
5.1. Oikeudenmukaisuutta verotukseen
5.2. Sosiaaliturva paremmaksi
5.3. Perhepolitiikkaa lisättävä, tasa-arvoa kehitettävä

6. Rauha, demokratia ja tasa-arvo lisäävät turvallisuutta
6.1. Väkivaltaa vastustettava, ihmisarvoa kunnioitettava
6.2. Rauhan puolesta
6.3. Oikeutta kansainväliseen talouteen
6.4. Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta lujitettava

1. Demokratia syntyy osallistumismahdollisuuksista

1.1. Kaikille tilaa toimia

Tasa-arvoa, vapautta ja kestävää kehitystä syntyy vain siellä, missä niiden eteen tehdään yhdessä työtä. Toimiva demokratia edellyttää jatkuvaa keskustelua poliittisista tavoitteista ja ihmisten tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia päätösten tekemiseen ja toteuttamiseen.

Äänioikeuden käyttäminen vaaleissa on vasta yksi askel vaikuttamiseen. Demokratiassa on saatava jatkuvasti tietoa valmisteilla olevista asioista, poliittisten päätösten vaikutuksista ja noudatetun politiikan vaihtoehdoista. Erilaisten mielipiteiden ilmaisemisen todellinen vapaus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Demokratian tulee antaa tilaa myös vähemmistössä oleville näkemyksille ja ihmisille. 

Uskonnonvapaus on turvattava. Millekään kirkolle ei saa antaa erityisasemaa valtionkirkkona.

Poliittisen keskustelun ja vaalityön taloudellista tasavertaisuutta on edistettävä tiukentamalla poliittisen toiminnan rahankäytön ja -lähteiden valvontaa ja julkisuutta. Säädösten noudattamatta jättäminen on sanktioitava. Kampanjoiden koolle pitää asettaa katto, sillä vaaleissa ehdokkailla ja puolueilla pitäisi olla varallisuudesta riippumatta tasavertainen mahdollisuus tulla valituksi.

• Koulut, kirjastot ja muut julkiset tilat on saatava kansalaisjärjestöjen ja omaehtoisesti toimivien ryhmien käyttöön.

• Julkisesta tilasta on vähennettävä kaupallista mainontaa ja markkinointia. Seksistinen kuvasto julkisessa tilassa on kiellettävä.

• Julkista tukea saavien kansalaisjärjestöjen toiminnallinen ja poliittinen riippumattomuus rahoittajastaan on taattava.

• Ihmisten yksityisyyden suojaa, kokoontumisvapautta tai muita perustuslaillisia oikeuksia ei saa loukata esimerkiksi terrorismin torjunnan nimissä.

• Vaalijärjestelmän suhteellisuutta on parannettava.

• Ihmisillä on oltava oikeus tehdä kansalaisaloitteita ja ne on myös saatava asialliseen käsittelyyn.

• Yhteiskunnan on huolehdittava valtamedialle vaihtoehtoisen viestinnän, erilaisten vähemmistöjen oman viestinnän ja epäkaupallisten medioiden riittävästä rahoituksesta.

• Maahanmuuttajien kotouttamista on parannettava. Kotouttamisen vastuutaho on määriteltävä selkeästi.

1.2. Hallinnon rakenteet läpinäkyviksi

Kuntauudistuksessa on toteutettava sellaiset peruskunnat, että ne pystyvät huolehtimaan peruspalveluista ilman monimutkaisia kuntayhtymiä ja muita kuntalaisten vaikutusvaltaa kaventavia erillisorganisaatioita.

Suurempia väestömääriä palvelevat erityispalvelut on siirrettävä riittävän suurten aluekuntien tai maakuntien hoidettavaksi. Molempien kuntatasojen valtuustot on valittava suoralla kansanvaalilla.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamisella tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia erityisesti demokratian, palvelujen saatavuuden ja käytön sekä kuntien henkilöstön kannalta. Erilaisten ratkaisujen merkitystä on tarkasteltava esimerkiksi sosioekonomisen, kielellisen, alueellisen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmista.

• Kaikkien lakien valmistelun yhteydessä sekä budjetinteossa on arvioitava vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

• Poliittisten päätöksentekijöiden ohjausvaltaa talouspolitiikassa on vahvistettava.

1.3. Oikeus tietoon kaikille

Tiedon taloudellinen merkitys on kasvanut. Se, jolla on hallussaan tietoa, omistaa informaatioajan tuotantovälineet. Tieto ja kulttuuri ovat kuitenkin asioita, joita kenenkään ei pitäisi voida omistaa. Tiedon ja kulttuurin luonteeseen kuuluu, että ne kehittyvät eteenpäin vapaasti hyödynnettynä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

• Jokaisella on oltava mahdollisuus tiedonhankintaan, lukemiseen sekä Internetin ja muun elektronisen median käyttöön kirjaston kaltaisessa vapaassa julkisessa tilassa.

• Julkisen sektorin on lakattava käyttämästä suuryritysten omistamia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistoja, ja siirryttävä käyttämään vapaita tietokoneohjelmia ja avoimia tiedostomuotoja.

• Julkisin varoin tuetun tutkimuksen ja kehityksen tulosten tulee olla julkisia.

• Tekijänoikeusjärjestelmää on muutettava kuluttaja- ja käyttäjäystävällisempään suuntaan. Samalla on huolehdittava myös siitä, että taiteen, tieteen ja kulttuurin tekijöiden toimeentulo turvataan.

• Patenttisuojan mahdollistamalla korkealla hinnoittelulla ei saa estää kehitysmaiden köyhien mahdollisuutta välttämättömien lääkkeiden saantiin.

2. Tuotantoa ja kulutusta ympäristön ehdoilla

Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitsemme kattavat kansainväliset sopimukset, kuten YK:n ilmasto-, biodiversiteetti- ja aavikoitumissopimukset. Euroopan unionin tavoite pitää planeetan keskilämpötilan nousu alle kahden asteen on välttämätön ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se tarkoittaa maailman päästöjen puolittamista vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Rikkaiden teollisuusmaiden on toteutettava 80 % päästövähennykset.

Maailman luonnonvarojen ylikulutus on lopetettava ja Suomen omaa ekologista jalanjälkeä on pienennettävä merkittävästi. Kaivoslain ja kemikaalilainsäädännön uudistus, Itämeren suojelu ja Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat vastuullamme ja oleellinen osa maailmanlaajuista pelastusohjelmaa.

Suomen on yhdessä muiden Euroopan unionin maiden kanssa asetettava kestävä kehitys etusijalle kaikessa toiminnassaan. Myös EU:n kauppapolitiikassa, kehitysyhteistyössä ja muissa kansainvälisissä taloussuhteissa on edellytettävä luonnon ja ihmisten kannalta kestäviä valintoja.

2.1. Energian tuotanto ilmasto-ohjelman keskiössä

Energiankulutusta on vähennettävä merkittävästi, irtauduttava hiilipohjaisista energiamuodoista ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin ja bioenergiareservien käyttöön. Energiantarpeen kasvua voidaan hillitä muun muassa siirtymällä energiaa säästävämpien laitteiden käyttöön teollisuudessa, julkisen sektorin ekotehokkailla hankinnoilla sekä edistämällä rakennusten ja palveluiden energiansäästöä tehostavaa sähkön ja lämmön kulutusta. 

On tavoiteltava matalaenergiayhteiskuntaa yhdyskuntarakenteen oikealla suunnittelulla ja tätä tukevilla rakennusmääräyksillä ja ympäristöverotuksella ja siirtymällä vetytalouteen. Esimerkiksi uusien asuinalueiden rakentamisessa ja olemassa olevien asuntojen remontoinnissa voidaan edistää ekotehokkaita ratkaisuja. On pyrittävä tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen ja palveluiden hajautuminen pitkien ajomatkojen päähän pitää estää.

• Suomen tulee laatia ilmastostrategia, jolla päästöjä vähennetään 30 %vuoteen 2020 mennessä ja 80 % vuoteen 2050 mennessä.

• Yhdysvallat ja Australia sekä suuret teollistuvat maat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, on saatava sitovien kasvihuonepäästörajoitusten piiriin.

• Välttämätöntä lämpö- ja muun energian tuotantoa on kehitettävä panostamalla paikallisiin, uusiutuvia energialähteitä käyttäviin tuotantolaitoksiin. Tavoitteeksi on asetettava, että vuonna 2020 puolet Suomen sähköntuotannosta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä.

• Tuulivoimaa on lisättävä ja kehitettävä voimakkaasti.

• Sellaisista turve- ja vesivoimainvestoinneista, jotka ovat ympäristölle haitallisia, tulee pidättäytyä.

• Fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käyttö on asteittain lopetettava ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin.

2.2. Luonnon monimuotoisuus turvattava

Maa- ja metsätalouden kehittämisessä on vahvistettava luonnon ja paikallisyhteisöjen elinehtoja. Yhteiskunnan rahoittama tutkimus, elinkeinotuki ja verotus on suunnattava vähentämään maa- ja metsätalouden päästöjä vesistöihin ja ilmaan. 

Myös Suomen tulee suojella lisää vaarantuneita ekosysteemejä ja ennallistaa niistä kaikista uhanalaisimpia. Metsien, vesistöjen ja muiden luonnonvaraisten elinympäristöjen tuhoamisen seurauksena eläimiä, eliöitä ja kasveja kuolee jatkuvasti sukupuuttoon. Uhanalaisten lajien suojelutyötä on jatkettava ja laajennettava.

• Metsähallituksen tulostavoitteita on alennettava niin, että on mahdollista luopua aarniometsien ja uhanalaisten lajien asuttamien metsien hakkuista. Metsätalouden tuki on muutettava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsänkäyttöä tukevaksi.

• Metsien suojelua on lisättävä, erityisesti Etelä-Suomessa. Vuonna 2010 Etelä-Suomen metsistä tulee olla suojeltuina viisi prosenttia.

• Eläinsuojeluvalvontaa on tehostettava. Eläinsuojelurikokset on sanktioitava nykyistä tiukemmin.

• Jokaiselle tuotantoeläimelle on taattava mahdollisimman lajityypillinen elämä ja kivuton kuolema. Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää. Tavoitteena on oltava tehotuotannon merkittävä vähentäminen.

• Luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymistä on tuettava ja kuluttajien tietoisuutta luomutuotteista on lisättävä.

• Maatalouden ravinnepäästöille on asetettava lakisääteiset normit, jotka velvoittavat maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen ja jotka ovat maatalouden ympäristötukien ehtona.

2.3. Liikennepolitiikka ympäristöystävälliseksi

Liikenteessä on kehitettävä joukkoliikennettä, panostettava raideliikenteeseen ja parannettava kevyen liikenteen mahdollisuuksia. Samaan aikaan on taloudellisin keinoin vähennettävä yksityisautoilua ja kannustettava ottamaan käyttöön toisen sukupolven biopolttoaineita, joiden tuotanto ei saa vaarantaa luonnon monimuotoisuutta. 

Olemassa olevista rataosuuksista ja niiden kilpailukyvystä on pidettävä jatkossa huolta. Tämän lisäksi rataverkkoa on laajennettava ja junavuoroja lisättävä. Suuret ja kasvavat asutuskeskukset on saatava toimivan raideliikenteen piiriin.

• Suurten kaupunkien joukkoliikennetukia on nostettava merkittävästi.

• Pääkaupunkiseudulla on otettava käyttöön ruuhkamaksut tai tietullit. Näin ohjataan joukkoliikenteen käyttöön siellä, missä se on mahdollista, mutta ei rangaista suhteettomasti haja-asutusalueilla asuvia.

• Lentoliikenteen hinnat tulee saattaa sen aiheuttamia ympäristöhaittoja vastaavalle tasolle EU:ssa ja koko maailmassa poistamalla lentoliikenteen nauttimat veroedut muihin liikennemuotoihin nähden.

• Euroopan unionin liikennepolitiikassa on keskityttävä Euroopan sisäisen lentoliikenteen vähentämiseen ja raideliikenteen kehittämiseen.

• Laivojen jätevesien lasku meriin tulee kieltää kokonaan. Öljykuljetuksille on asetettava tiukemmat säännöt. Suurten öljyvahinkojen torjuntaan on saatava lisäresursseja.

3. Työntekijöiden ihmisarvoa on suojeltava

Vasemmistolaisen yhteiskuntapolitiikan kulmakivi on ihmisten oman elämänhallinnan edistäminen. Poliittisen linjan luominen suhteessa työmarkkinoiden ja työelämän muutokseen on vasemmiston keskeisimpiä haasteita. Tähän kuuluu yhtä lailla aktiivinen työllisyys- ja elinkeinopolitiikka kuin vahingoittavien ja alistavien työolosuhteiden korvaaminen ihmisarvoisella ja mielekkäällä työllä.

Ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuudet puuttua jatkuvasti yleistyvien epätyypillisten työsuhteiden työoloihin ja palkkatasoon ovat riittämättömät. Työn neuvotteluvoimaa on lisättävä myös yhteiskunnan toimenpitein. Työikäisille on taattava lailla oikeus saada ansiotyötä, jossa työolosuhteet ja ansiotaso ovat kohtuulliset. Tämän järjestäminen on viimesijaisesti julkisen sektorin tehtävä.

Vasemmiston tavoitteena on edistää sellaista kehitystä, jossa tuotannon ja taloudellisen vuorovaikutuksen edut jakautuvat nykyistä tasaisemmin Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Tässä tavoitteessa onnistuminen edellyttää sitä, että globalisaation myötä kansainvälisille markkinavoimille valunutta valtaa palautetaan takaisin demokraattiselle päätöksenteolle.

3.1. Uusien työpaikkojen syntyä ja työllistymistä edistettävä

Aktiivinen ja tehokas työllistämispolitiikka on poliittisen tahdon kysymys. Työllisyyttä on edistettävä tuotantorakenteeseen ja verotukseen kohdistuvilla toimenpiteillä. Ennen kaikkea on luotava julkisten palvelujen kysyntää vastaava määrä julkisen sektorin työpaikkoja. Aktiivisella yrittäjyyspolitiikalla voidaan myös lisätä työpaikkoja. Valtio-omistajuuden on tuettava suomalaista työllisyyttä.

Ihmisten henkilökohtaisia työllistymisen edellytyksiä on parannettava. On luotava yhteisöllisiä työpaikkoja ja järjestettävä joustavia ja yksilöllisiä, työllistymistä edistäviä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja. Maahanmuuttajille on luotava tehokas ja kattava työllistymisohjelma.

• Uusille aloille, kuten ympäristöteknologian ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen, on suunnattava merkittävästi aiempaa enemmän julkista rahoitusta.

• Palvelualoille on saatava omia kehitysohjelmia.

• Elinkeinopoliittisiin tukiin on liitettävä aiempaa tiukempi työllistämisvelvoite.

• Yrittäjyyskoulutusta ja yritystoimintaan liittyvää neuvontaa ja aloittavan yrityksen rahoitusmahdollisuuksia on kehitettävä.

• Työllistämistoimenpiteet on ensisijaisesti suunnattava toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

• Erityisesti on parannettava työntekijöiden asemaa joukkoirtisanomistilanteissa ja lisättävä suuryritysten vastuuta irtisanotuista työntekijöistään.

• On lisättävä yhteiskunnan voimavaroja valvoa sitä, että nuorille, vammaisille ja maahanmuuttajille maksetaan samasta työstä samaa palkkaa kuin muillekin. Näiden ryhmien työmarkkina-asemaa on muutoinkin parannettava.

• Työhallinnon ja viranomaisten voimavaroja ja määrärahoja on lisättävä erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi.

3.2. Työelämää uudistettava, työsuhteita parannettava

Työsuhteessa olevista työntekijöistä pyritään ottamaan yhä enemmän irti. Työtehtävät ovat yleisesti vaativampia, työtahti on tiiviimpi ja työpaikan ilmapiiri on usein kilpailullinen ja suorituskeskeinen. Irtisanomisen uhan vuoksi työntekijän täytyy yhä uudestaan osoittaa kykynsä ja tarpeellisuutensa. Hyvinvointi työssä edellyttää ihmistä arvostavaa työympäristöä. Työntekijöillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä ehtoihin ja yritysten strategisiin tavoitteisiin.

Työ on levittäytynyt työajan ulkopuolelle sekä konkreettisesti tietoteknologian myötä palkattomina ylitöinä että myös mielen ja sosiaalisten suhteiden hallintana. Monissa työtehtävissä työntekijä myy sosiaalista pääomaansa vuorokauden ympäri. 

Etenkin naisvaltaiselle ja pienipalkkaiselle palvelusektorille on syntynyt paljon uusia osa-aikaisia ja määräaikaisia työsuhteita. Suuri osa pätkätöistä tehdään pysyväisluonteisissa töissä. Monilla matalapalkkaisilla aloilla neuvotteluvoima palkkauksen ja työolojen suhteen on lähtökohtaisesti heikko. 

Työn ja perheen yhteensovittaminen on monille elämän keskeisimpiä kysymyksiä. On laadittava kattava ohjelma naisten ja miesten välisen palkkaeron poistamiseksi. Naisten mahdollisuuksia edetä työelämässä johtoasemiin on parannettava. Vanhemmuudesta työnantajille koituvat kustannukset on tasattava kaikkien työnantajien kesken. 

Syrjinnästä työelämässä on päästävä eroon. Sukupuoli, seksuaalisuus tai esimerkiksi etninen tausta eivät saa olla esteenä työpaikan saamiselle tai työuralla etenemiselle. Työsyrjintä on tuotava rohkeasti esiin ja siihen on puututtava.

• Työsuhdeturvaa on parannettava.

• Pienten ja aloittavien yrittäjien sosiaaliturvan aukot on paikattava.

• Ay-liikkeelle on saatava joukkokanneoikeus helpottamaan väärinkäytöksiin puuttumista.

• Perusteettomia pätkätöitä teettäville työnantajille on säädettävä korkeammat työnantajamaksut.

• Vuokratyöntekijöille on määriteltävä riittävän korkea takuupalkka.

• Tasa-arvolain noudattamisen valvontaa on parannettava. Luottamushenkilöille on annettava tasa-arvokoulutusta ja heidän tiedonsaantimahdollisuuksiaan on parannettava.

• Taiteen ja tieteen apurahansaajille on taattava vastaava sosiaali- ja eläketurva kuin työsuhteessa oleville.

3.3. Työntekijän asemaa parannettava EU-lainsäädännöllä

Ylikansalliset markkinat edellyttävät vastapainokseen ylikansallisia työmarkkinoiden pelisääntöjä. Niitä pitää rakentaa ensin Euroopan unionissa, mutta pitkän aikavälin tavoitteena pitää olla, että yhteisesti sovitut pelisäännöt koskevat koko maailmaa. 

Seurauksena Euroopan Unionin epäinhimillisestä maahanmuuttopolitiikasta unionin alueelle ovat syntyneet niin sanottujen laittomien maahanmuuttajien varassa toimivat pimeät työmarkkinat. Laittomiksi määriteltyjen maahanmuuttajien asema on yleensä heikko. Palkat ja työolot ovat kehnot, eikä viranomaisten, edes terveydenhuollon, puoleen voi karkotuksen pelossa kääntyä. Unionin jäsenmaiden kansantaloudet kuitenkin pyörivät myös näiden maahanmuuttajien varassa.

• Työvoiman käytön ehdoille, työnantajan muista yhteiskunnallisista velvoitteista huolehtimiselle ja tuotantoon liittyville ympäristönormeille on hyväksyttävä yhteiset eurooppalaiset vähimmäisehdot.

• EU:n on luotava yhtenäinen, inhimillinen maahanmuuttopolitiikka, joka mahdollistaa muuttamisen EU-alueelle laillisesti.

• Lakko-oikeutta on laajennettava kattamaan valtioiden rajat ylittävät työtaistelut.

• Yritystuet on perittävä takaisin yrityksiltä, jotka siirtävät tuotantoaan ulkomaille.

4. Julkiset palvelut hyvinvoinnin perustana

Laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus- ja kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille asuinpaikasta riippumatta. Suomalaisista ei saa tehdä eriarvoisia sen perusteella, miten halukas tai kyvykäs asuinkunta on panostamaan palveluihinsa. Julkisiin palveluihin on kohdennettava riittävästi rahallisia ja muita resursseja työntekijöiden määrän ja palvelujen laadun takaamiseksi. Julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja on korotettava vastaamaan työn rasittavuutta ja työoloja on kehitettävä joustavammiksi ja houkuttelevammiksi. 

Julkisilla palveluilla on merkittävä rooli naisten ja miesten tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaamisessa. Kuntien palvelut mahdollistavat työn ja perheen yhteensovittamisen sekä tukevat etenkin naisten osallistumista taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon. 

Valtion toimet ovat ajaneet kuntien talouden ahtaalle, mikä on johtanut peruspalvelujen heikkenemiseen ja alasajoon. Monet kunnat eivät nykyisellään pysty toteuttamaan suosituksia henkilömitoitusten osalta omissa hoitolaitoksissaan. Kunnille on suunnattava lisää korvamerkittyä rahaa, jotta peruspalvelut voidaan turvata.

• Terveydenhuollosta perittäviä asiakasmaksuja ei pidä korottaa.

• Hoitotakuun vastaiset hoitojonot on välittömästi poistettava ja sosiaali- ja hoivatakuu on toteutettava.

• Mielenterveyspalveluiden resursseja on lisättävä ja ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön on panostettava.

• Vammaisten asemaa on parannettava ja vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on toteutettava.

• Vanhuksille on taattava subjektiivinen oikeus hoitoon ja hoivaan.

• Palvelut on tuotettava pääsääntöisesti julkisen sektorin omana työnä. Tämä takaa, että palvelut ovat kaikkien saatavilla ja demokraattisesti valvottuja.

• Nuorisotyötä ja –palveluita on kehitettävä osana julkisia palveluita.

4.1. Kunnon asuminen on perusoikeus

Asuntopolitiikan on taattava kohtuullinen asumistaso jokaiselle. Siksi asuntotuotantoa ei saa jättää vain markkinoiden kontolle, vaan valtion ja kuntien pitää olla voimakkaita sosiaalisen asuntotuotannon toteuttajia. 

Uudisrakentamisessa ja peruskorjauksessa on edistettävä asuntoalueiden sosiaalista monipuolisuutta. Kaupungeissa erityyppiset asuintalot ja asumismuodot tulee sijoittaa lomittain. Kaikki uudet asuinalueet pitää rakentaa niin, että joukkoliikenne on kätevä ja ensisijainen liikkumismuoto. Julkisen liikenteen käyttöön on kannustettava jo yleisen kaupunkiviihtyvyydenkin vuoksi.

• Asunnottomuus on poistettava ja erityistä tukea tarvitsevien asuntoja ja palveluita on lisättävä.

• Asuntorahaston varat tulee palauttaa kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon.

• On luotava nykyistä tehokkaampi säännöstö, joka hillitsee vuokranvälityspalkkioita sekä takuuvuokria.

• Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia omaan asumiseensa on parannettava.

• Tukea on suunnattava myös yhteisöasumiselle.

• Asuntopolitiikan on tuettava tasapuolisesti kaikkia asumismuotoja.

4.2. Koulutus on hyvinvoinnin perusta

Jokaisella on oikeus yleissivistykseen, tietoon ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Koulutuksen ensisijainen tehtävä tulee olla sosiaalisen, alueellisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Päiväkodista ja alakoulusta lähtien on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tytöt ja pojat kiinnostuisivat tasapuolisemmin eri aloista. Näin voidaan vähentää myös työelämän segregaatiota eli jakautumista sukupuolen mukaan. Alueellisesti ja sosiaalisesti heikoimpien alueiden kouluja on suosittava.

Koulujärjestelmää on kehitettävä kohti 12-vuotista perusopintojärjestelmää, jossa kaikille taataan vähintään kolmivuotinen nuorisoasteen maksuton perustutkinto, joka takaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Toisen asteen koulutusmuotojen raja-aitoja tulee purkaa ja mahdollistaa opintokokonaisuuksien joustavaa yhdistelemistä.

On siirryttävä elämänmittaisen oppimisen edistämispolitiikkaan. Koulutuksen arvioinnin ensisijaisen tehtävän tulee olla sosiaalisen, alueellisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Opiskelun maksuttomuus ja julkisen vallan päävastuu koulutuksessa on säilytettävä. Korkeakouluverkko on säilytettävä alueellisesti ja tieteenaloittain kattavana. Yliopistojen autonomia suhteessa valtioon ja yksityisiin yrityksiin takaa parhaat edellytykset luovalle ja kriittiselle opetukselle, tutkimukselle ja opiskelulle. Autonomia edellyttää yliopistojen perusresurssien lisäämistä valtion budjetissa. Oppilaitoksia tulee kehittää hyviksi työyhteisöiksi, joissa on riittävästi aikaa sekä työn kehittämiseen että mies ja naisnäkökulman erilaisuuden huomioon ottamiseen.

Koulutusta ja koulutusmääriä ei saa suunnitella pelkästään työelämän tarpeisiin perustuen. Kaikkien on saatava kouluttautua niin pitkälle kuin haluavat. Tasa-arvon edistämiseksi ammatillista ja yleissivistävää aikuiskoulutusta tulee olla tarjolla kaikille sitä haluaville. Riittävä aikuiskoulutus on välttämätöntä erityisesti työttömille ja työttömyysuhan alla oleville, ikääntyville sekä maahanmuuttajille. Jokaiselle aikuiselle tulee myös taata mahdollisuus ammattitaitonsa ylläpitämiseen ja itsensä kehittämiseen joko työvoimapoliittisen tai omaehtoisen koulutuksen kautta.

• Laadukas varhaiskasvatus ja esiopetus ovat kaikkien lasten oikeuksia. Aamu- ja iltapäivähoito tulee turvata niitä tarvitseville koululaisille.

• Oppilailla tulee olla oikeus lähikouluun ja koulutus on säilytettävä kaikilta osin maksuttomana. Peruskoulun tulee olla myös tasa-arvon koulu.

• Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja on kehitettävä niiden erilaisen koulutustehtävän perusteella,, toisiaan täydentävinä oppilaitoksina. Yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä on lisättävä ja yliopisto-opintojen maksuttomuus on turvattava.

• Valtion tuottavuusohjelman mukaiset leikkaukset yliopistojen ja tutkimuslaitosten rahoituksessa on peruttava ja opetus- ja tutkimushenkilökunta on vapautettava turhista hallinnollisista tehtävistä.

• Valtion on panostettava voimakkaasti työvoimapoliittiseen ja muuhun aikuiskoulutukseen sekä vapaaseen sivistystyöhön. Omaehtoisen koulutuksen tukimuodot pitää selkeyttää ja kehittää yhtenäinen tukijärjestelmä. Uudistukset ovat välttämätön edellytys elinikäisen oppimisen periaatteiden toteuttamiseksi käytännössä.

4.3. Kulttuuri, sivistys ja liikunta kuuluvat kaikille

Liikunta on osa sivistystä. Liikunnan olosuhteet toteutetaan kunnissa ja sisällön tuottavat suurelta osin järjestöjen vapaaehtoiset. Kansalaistoiminnan mahdollisuudet on turvattava myös muutoksessa olevan liikuntakulttuurin alalla. Kouluille on annettava paremmat resurssit liikunnan opetuksen uudistamiseen. Liikunnan tarjoamia mahdollisuuksia on järjestelmällisesti hyödynnettävä taisteltaessa terveyserojen ja sairausmenojen kasvua vastaan.

Kulttuurilla ja taiteella on merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja demokratian toteutumiseen. Omaehtoinen, kriittinen ja kyseenalaistava taide tarvitsee rahaa haastaakseen valtaa pitävät. Taiteen on oltava vapaata poliittisista ja uskonnollisista rajoituksista ja sensuurista sekä taloudellisista tuotantovaatimuksista. Valtion on suhdanteista riippumatta varmistettava, että epäkaupallisuudelle ja kokeellisuudelle on tilaa kulttuuri- ja taidemaailmassa.

Mahdollisuus kulttuuriin ja liikuntaan lisäävät kansalaisten hyvinvointia, mikä tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tämä merkitsee kulttuuria tukevien ja tuottavien voimavarojen moninkertaistumista nykytilanteeseen verrattuna. Sijoittaminen kulttuuriin ja taiteeseen sekä liikuntapalveluihin on myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja sosiaalityötä. Taide, kulttuuri ja liikunta eivät saa olla vain rikkaiden etuoikeuksia. Kaikkien, niin lasten ja nuorten kuin vanhustenkin, tavoitettavissa on oltava laadukas julkinen kulttuuritarjonta ja taideopetus sekä liikunta- ja urheilumahdollisuudet.

• Kaikille suunnattuja liikuntamahdollisuuksia on lisättävä yhteiskunnan voimavaroin.

• Kirjastot pitää säilyttää maksuttomina. Sivukirjastoja ei saa lakkauttaa ja kirjastoautojen määrää on lisättävä niin, että jokaisella on kirjasto kohtuullisen matkan päässä.

• Taidelaitosten rahoitusta on parannettava.

5. Köyhyyden poistaminen on tasa-arvon perusta

5.1. Oikeudenmukaisuutta verotukseen

Veroilla on rahoitettava yhteisiä palveluja ja tasattava tuloeroja. Tuloerojen tasaaminen on edellytys yhteiskunnalliselle tasa-arvolle, myös mahdollisuuksien tasa-arvolle. Yhä edelleen ihmisten todelliset mahdollisuudet määräytyvät pitkälti vanhempien sosioekonomisen aseman perusteella. Mitä suuremmat tuloerot, sitä suuremmat ovat myös erot lasten mahdollisuuksien välillä. 

Verotuksella pitää myös ohjata tuotantoa ja kulutusta. Ympäristö- ja energiaveroilla tulee suunnata kuluttajien ja yritysten toimintaa ympäristöystävällisemmäksi. Energiaverotuksella pitää suosia myös työvoimavaltaista tuotantoa ja työllisyyttä.Ympäristöhaittojen verotuksella ei saa kuitenkaan heikentää verotuksen progressiota.

• Pienet henkilökohtaiset tulot on tehtävä verottomiksi nostamalla verotettavan tulon alarajaksi  10 000 euroa vuodessa. Tuloverotuksen kokonaistuotto pysyy ennallaan, jos alarajan ylittävästä tulosta vero olisi ensin noin 35-40 % ja nousisi sitten progressiivisesti 55 prosenttiin.

• Ansio-, sosiaaliturva- ja pääomatuloja pitää verottaa yhden ja saman progressiivisen tuloveroasteikon mukaan.

• Koska kulutus- ja ympäristöverojen verotasossa ei voi useinkaan ottaa huomioon ihmisten tulotasoa ja maksukykyä, on suurten omaisuustulojen ja omaisuuksien verotusta ja sen progressiota lisättävä.

5.2. Sosiaaliturva paremmaksi

Ansiotyön ulkopuolella osittain tai kokonaan olevien ihmisten toimeentulo pitää järjestää tavalla, joka vastaa työelämän muuttunutta luonnetta ja helpottaa ihmisten pyrkimyksiä oman elämän rakentamiseen. 

Nykyinen jäykkä ja sekava sosiaalietuusjärjestelmä ei sovellu ihmisten yhä monimuotoisemman työllistymisen tukijärjestelmäksi. Monimutkaisuus ja tarveharkinta johtavat helposti alistaviin, nöyryyttäviin ja jopa lainvastaisiin viranomaiskäytäntöihin. 

Perusturvaa ja ansiotuloista karttuvaa sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että niistä syntyy aukoton ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kokonaisuus. Tavoitteena on ansiotulojen, tuloveron ja sosiaaliturvan nykyistä helpompi yhteensovittaminen. Tämä parantaa oman elämän hallintaa ja vähentää syrjäyttäviä loukkuja.

• Työmarkkinatuen, peruspäivärahan, sairauspäivärahan, vanhempainrahan ja muiden vastaavien etuuksien vähimmäistaso sekä täysi kansaneläke tulee yhtenäistää samalle, nykyistä selkeästi korkeammalle tasolle. Etuuksien myöntämisperusteet ja hakuprosessi on yhtenäistettävä niin pitkälle kuin mahdollista. Tavoitteena on riittävä ja kaikille täysi-ikäisille jokaisessa tilanteessa taattu minimiturva.

• Kaikille tarvitseville on taattava mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijä.

• Perusturvaan on säädettävä indeksisuoja, jossa otetaan huomioon elinkustannusten ja ansiotason nousu.

• Yleistä asumistukea on laajennettava ja yksinkertaistettava tuntuvasti. Tuen tarvetta on arvioitava vuositulojen, perheen koon ja asumiskustannusten perusteella. Tulojen noustessa tukea on alennettava selvästi nykyistä vähemmän tuloloukkujen poistamiseksi.

• Omaishoidon edellytyksiä on kehitettävä lisäämällä yhteiskunnan tukea omaishoitajille ja tekemällä omaishoidontuki verovapaaksi.

• Sosiaalietuuksista päättävien viranomaisten ja luottamushenkilöiden tahalliset lainvastaisuudet on sanktioitava erillislailla.

• Toimeentulotuen asumiskulujen jälkeen käteen jäävää osuutta on nostettava.

• Opintotuen perusteet on tehtävä samanlaisiksi toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoille. Opiskelijoiden on päästävä yleisen asumistuen piiriin.

• Alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotuen määrä ei saa riippua vanhempien tuloista.

• Opintorahaa on korotettava perustoimeentulon tasolle, jotta se mahdollistaisi paremmin täysipäiväisen opiskelun. Opiskelijoita ei tule pakottaa lainanottoon.

5.3. Perhepolitiikkaa lisättävä, tasa-arvoa kehitettävä

Yhteiskunnan tulee tukea vanhempien osallisuutta lapsen hoitoon perhemuodosta riippumatta ja tasoittaa tästä työuraan, ansioihin ja eläkkeeseen liittyviä vaikutuksia. Työelämän tulee joustaa perhe-elämän hyväksi. 

Lasten pahoinvointiin on puututtava. Lastensuojelulle on turvattava riittävät voimavarat. 

Molemmille vanhemmille pitää taata mahdollisuus käydä halutessaan töissä. Päivähoidon eri muodoissa tulee paremmin ottaa huomioon osa-aika- ja pätkätyöläiset, opiskelevat sekä epäsäännöllisinä työaikoina työskentelevät vanhemmat. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on säilytettävä ilman rajoituksia.

Isän asemaa on vahvistettava. Vanhempainvapaasta on tehtävä entistä houkuttelevampi vaihtoehto myös isille. Isien asemaa huoltajuuskiistoissa tulee myös parantaa ja sukupuoleen pohjaavia ennakkoluuloja poistaa. 

Vanhempainvapaa tulee muuttaa 6+6+6 -malliksi, jossa yhden kuuden kuukauden jakson saa pitää toinen vanhemmista, toisen toinen vanhemmista ja kolmannen kumpi tahansa. Yksinhuoltajaperheessä ainoa vanhempi voi pitää yksin kaikki 18 kuukautta. Vanhempainvapaa on voitava pitää myös puolipäiväisenä tai vuoroviikkoina, mikä edistää vanhempien mahdollisuutta osallistua yhtäaikaisesti sekä työelämään että lapsen kotihoitoon.

• Lapsilisät on muutettava toimeentulotukea saaville etuoikeutetuksi tuloksi.

• Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on työntekijöiden maksuosuuksien lisäksi jaettava kaikkien työnantajien kesken.

• Päivähoidon laatu, kuten ryhmäkoot ja henkilökunnan ammatillisuus on taattava lainsäädännöllä.

• Elatusavun määräytymisen perusteet on saatava valtakunnallisesti kaikkialla samanlaisiksi. Yksinhuoltajien elatusapua, elatustukea ja lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee nostaa.

• Sijaisperhejärjestelmää kehitettävä ja tuettava voimakkaammin ja sijaisperheiden määrää on lisättävä.

• Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla pitää olla kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla. Myös adoptio-oikeus on laajennettava samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption saamista on ylipäänsä helpotettava.

• Avioliittolaki on muutettava sukupuolineutraaliksi.

6. Rauha, demokratia ja tasa-arvo lisäävät turvallisuutta

6.1. Väkivaltaa vastustettava, ihmisarvoa parannettava

Demokratia, ihmisoikeudet ja mahdollisimman laajasti toteutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet ovat kestävintä uhkien ja turvattomuuden torjuntaa. Niillä on tärkeä rooli myös erilaisten kriisien jälkitilanteissa ja kestävän rauhan rakentamisessa.

• Rauhan- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen määrää päiväkodeissa ja peruskoulussa on lisättävä.

• Kuntien on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi ja Suomeen on luotava kansallinen lähisuhdekriiseihin ja väkivaltaan puuttumisen ohjelma.

• Turvakoteja on saatava lisää.

• Rikollisuutta on torjuttava puuttumalla ongelmien syihin eikä lisäämällä poliisien valtaoikeuksia ja vahvistamalla kurinpito- ja rangaistusjärjestelmiä.

• Ihmiskaupasta, prostituutiosta ja seksiteollisuudesta kärsivien auttamiseksi on saatava pysyvä ja riittävä rahoitus.

• Sekä puolustusvoimien että siviilipalveluksen koulutussisältöjä pitää kehittää vastaamaan nykyajan turvallisuusuhkiin kuten ympäristökatastrofeihin ja teknologisiin ongelmiin.

• Siviilipalvelusaika on lyhennettävä kuuteen kuukauteen eikä totaalikieltäytyjiä saa rangaista vankeustuomioilla.

• Rauhantyön ja rauhanjärjestöjen määrärahoja on lisättävä.

6.2. Rauhan puolesta

Sotilaallisissa kriiseissä EU:n on toimittava YK:n tukena noudattaen sen peruskirjaa. EU:n tulee keskittyä erityisesti humanitaarisen avun perille toimittamiseen ja siviilikriisinhallintaan sekä jälleenrakentamiseen. Ihmisoikeuksien tärkeyttä ja niiden edistämisen ensisijaisuutta pitää korostaa Suomen omassa ja myös Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

• Suomi ei saa tehdä asekauppoja epädemokraattisten ja sotaa käyvien tai sotaa valmistelevien maiden kanssa.

• Suomi ei saa liittyä sotilasliitto Natoon. Suomen on toimittava aktiivisesti sotilasliittojen korvaamiseksi väkivallattomalla yhteistyöllä.

• EU:n on asetuttava maailmanpolitiikan ristiriidoissa selkeästi rauhan puolelle.

6.3. Oikeutta kansainväliseen talouteen

Köyhyys, sodat, ihmisoikeuksien polkeminen ovat kaikki seurausta jonkun tekemistä päätöksistä eli poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta. Maailmanmitassa tällaisia toimijoita ovat muun muassa kansainväliset rahoituslaitokset (Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto), monikansalliset suuryritykset ja suurvallat ja valtioiden yhteenliittymät. Näihin päätöksiin ja näiden instituutioiden toimintaan vaikuttamalla ja sitä demokratisoimalla voidaan maailman menoa muuttaa.

Maailmankaupalle on luotava reilut pelisäännöt, jotka mahdollistavat köyhien maiden oman tuotannon kehittämisen. Rikkaiden maiden on lopetettava itsekäs tariffi- ja tullipolitiikka. 

Kansainvälisten veroparatiisien tuhoamiseksi ja haitallisen verokilpailun lopettamiseksi veroviranomaisten tiedonvaihto on tehtävä automaattiseksi ja valvonnan välineitä on lisättävä. Pankkisalaisuus ei saa estää viranomaisia tarkastamasta rikosepäiltyjen tilitietoja.

• YK:n rahoitus on turvattava ja YK:n mahdollisuuksia valvoa kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa pitää lisätä

• Maailman kauppa- ja talousjärjestelmän perustaksi luotava ihmisten oikeuksia suojaavat pelisäännöt.

• Suuryritysten toimintaa tulee rajata kansainvälisin säädöksin, joilla suojataan ympäristöä ja turvataan työntekijöiden perusoikeudet kaikkialla maailmassa.

• Köyhempien maiden mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen päätöksentekokoon tulee parantaa ja niille on turvattava oikeus oman tuotantonsa suojaamiseen.

• Suomen on nostettava kehitysyhteistyörahoituksensa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta kuluvan eduskuntavaalikauden aikana.

• Naisten aseman parantaminen on paras tapa vähentää köyhyyttä kehitysmaissa.

6.4. Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta lujitettava

EU on uudistamassa perussopimuksiaan. Minkä muodon tuleva perussopimus saakaan, on huolehdittava siitä, että uudessa sopimuksessa säilyvät perustuslakiluonnoksen parhaat esitykset: perusoikeusasiakirjan tuominen osaksi sitovia sopimuksia, Euroopan parlamentin vallan laajentaminen, avoimuuden lisääminen ja työmarkkinaosapuolten aseman tunnustaminen. Euroopan unionin perussopimuksia uudistettaessa on Suomessa  käytettävä neuvoa-antavaa kansanäänestystä. 

EU:n rahoituspohja kaipaa uudistusta. Uuden järjestelmän on oltava nykyistä avoimempi ja oikeudenmukaisempi. Maatalouden ylikorostunutta osuutta EU:n budjetissa on pienennettävä mm. siirtämällä maataloustukia kansallisesti maksettaviksi.

Maailmankauppaneuvotteluissa EU:n on luovuttava omaa maatalouttaan kehitysmaiden kustannuksella suojelevasta asenteestaan ja asetuttava selkeästi kehitysmaiden vaatimusten tueksi.

Vasemmistoliitto suhtautuu myönteisesti Turkin mahdolliseen EU-jäsenyyteen. EU ei saa valita tulevia jäseniään uskonnollisilla tai kansallisilla perusteilla. Samalla on kuitenkin pidettävä tiukasti kiinni siitä, että hakijat täyttävät jäsenyyskriteerit erityisesti ihmisoikeuksien osalta.

• Sosiaalisen syrjäytymisen estäminen ja sosiaalisen Euroopan rakentaminen on nostettava EU:n työjärjestyksessä samaan asemaan kuin alkuperäisessä Lissabonin strategiassa.

• EU:n kilpailustrategian perustaksi on luotava sosiaali- ja työmarkkinapoliittiset vähimmäisnormit ja niitä tukeva Euroopan laajuinen turvaverkko.

• EU:n työmarkkinaosapuolten vaikuttamista työelämän kysymyksissä on vahvistettava.

• Euroopan parlamentin valtaa suhteessa muihin toimielimiin on lisättävä.

• EU:n on hyväksyttävä uudet hakijamaat, kun ne täyttävät hakukriteerit.

• EU:n on luotava yhteiset ihmisoikeuksia noudattavat linjat maahanmuuttopolitiikalleen.