Eurovaaliohjelma 2014

Vasemmistoliiton puoluevaltuuston 24.11.2013 hyväksymä EU-vaaliohjelma            

Kohti hyvinvointiunionia – Vasemmiston EU-vaaliohjelma 2014

Kohtalomme ovat kietoutuneet yhteen. Euroopan maat ovat poliittisesti ja taloudellisesti riippuvaisia toisistaan. Siksi tarvitaan myös rajat ylittävää päätöksentekoa ja hallintoa. Vasemmisto vaatii EU:n sekä talous- ja rahaliitto EMU:n perustavanlaatuista muuttamista. Haluamme demokraattisemman, tasa-arvoisemman ja ihmisläheisemmän Euroopan ja maailman.

Tavallisilla kansalaisilla on enemmän yhteisiä tavoitteita muiden Euroopan maiden asukkaiden kuin oman maan talouseliitin kanssa. Suomalaisella vasemmistolla on enemmän yhteistä eurooppalaisen vasemmiston kuin suomalaisen oikeiston kanssa. Tavoitteenamme on paitsi tehdä EU:sta ja maailmasta demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi myös lisätä kansalaisten vapautta kaikkialla.

Tarvitsemme toimivampaa Euroopan unionia ja muita kansainvälisen hallinnan järjestelmiä, jotta ihmisten ja luonnon hyvinvointi voisivat toteutua globaalin talouden maailmassa. Tarvitsemme myös asennemuutosta huomataksemme, että on suomalaisen työntekijän edun mukaista, jos myös virolaisilla ja portugalilaisilla on kunnollinen työttömyysturva ja kiinalaisilla hyvät työehdot.

1. Demokratiaa ja läpinäkyvyyttä unioniin

Eurokriisin myötä Euroopan unioni on kehittynyt yhä ongelmallisempaan suuntaan. Eurokriisi on ilmentymä globaalin finanssikapitalismin kriisistä. Uusi hallinto toimii Eurooppa-neuvoston ohjauksella parlamentaarisen demokratian ja avoimuuden jäädessä sivuosaan.

Kriisimaat ovat menettäneet poliittista päätäntävaltaansa Euroopan komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostamalle troikalle. Valtaa on myös siirtynyt suurille jäsenmaille päätöksenteon kadotessa entistä enemmän Euroopan parlamentin parlamentaarisen valvonnan ulottumattomiin. Eurokriisin varjolla demokratiaa on kavennettu ja unionista on tehty tarpeettoman kurituspolitiikan liitto.

Unionin kehityksellä täytyy olla kansalaisten aktiivinen tuki. Vuoden 1994 kansanäänestyksessä annettu valtuutus ei enää kata budjettikurin ja kilpailukykyohjelmien sanelemaa nykykehitystä. Vasemmisto vaatii monivaihtoehtoista kansanäänestystä, joka politisoi unionin nykyisen kehityksen ja ohjaa sen paremmalle uralle. Päätavoitteena on osallistua aktiivisesti eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten yhteisrintamien rakentamiseen demokraattisten, sosiaalisten ja ekologisten uudistusten puolesta.

Demokraattisemman unionin saavuttamiseksi Vasemmisto vaatii:

•    Euroopan unionin päätettäväksi on annettava vain sellaiset päätökset, joista on tarkoituksenmukaista päättää Euroopan laajuisesti.

•    Yhtiövaltaa ja lobbausta Brysselissä on rajoitettava ja tehtävä läpinäkyväksi.

•    Euroopan parlamentin valtaa on lisättävä antamalla sille lakialoiteoikeus.

•    Komissio on asetettava nykyistä tiukempaan parlamentaariseen kontrolliin.

•    Unionin päätöksentekoa tukemaan on kehitettävä uusia demokraattisia valmistelumuotoja, kuten pohdiskelevia ja keskustelevia kansalaisfoorumeita, joille voidaan antaa myös lakialoiteoikeus tai muu merkittävä asema.

•    EU:n kehityksestä on järjestettävä Euroopan laajuinen kansanäänestys.

•    Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on asetettava suoraan demokraattiseen ohjaukseen.

•    Euroopan unionin hallintokuluja on vähennettävä muun muassa luopumalla Euroopan parlamentin toisesta istuntopaikasta.

•    Eduskunnan Euroopan unionin asioiden valmistelun ja käsittelyn julkisuutta ja läpinäkyvyyttä on lisättävä.

2. Kohti oikeudenmukaista talouspolitiikkaa

Eurokriisin ratkaiseminen toimivalla ja oikeudenmukaisella tavalla on tällä hetkellä unionin suurin haaste. Palkkojen, työehtojen, sosiaaliturvan ja eläkkeiden polkemisesta ja julkissektorin leikkauksista on luovuttava. Leikkauspolitiikka vähentää kokonaiskysyntää ja pitkittää talouskriisiä lisäämällä samalla inhimillistä kärsimystä. Se osuu erityisesti niihin, jotka ovat jo ennestään taloudellisesti heikossa asemassa. Leikkauspolitiikalla on sukupuolivaikutuksia, ja se vaikeuttaa erityisesti köyhien ja siirtolaisten asemaa. Budjettikurin ja leikkauslinjan sijaan keskeisimmäksi tavoitteeksi on otettava työllisyyden edistäminen sekä ekologisesti kestävän kasvun politiikka kaikissa jäsenmaissa.

Eurokriisi on osoittanut, että Euroopan keskuspankki on kiinnostuneempi pankeista ja niiden voitoista kuin kansalaisten hyvinvoinnista. Euroopan keskuspankin politiikkaa on siksi muutettava.  Pankkisektoria ja rahoitusmarkkinoita on säänneltävä nykyistä tiukemmin. Rahoitusmarkkinoiden ylivalta, veronkierto ja keinottelu on estettävä koko unionin alueella. Konkurssiriski on ulotettava koskemaan myös pankkisektoria.

Kriisiin kestävään ratkaisuun kuuluvat myös velkasovittelu ja velkojen uudelleenjärjestelyt. Tarvitaan eurooppalaista keskuspankkirahoitusta, veroja ja finanssipolitiikkaa, joiden avulla rahoitetaan Euroopan laajuinen investointiohjelma. Tavoitteena on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ja oikeudenmukainen kasvu. Markkinamääräistä kasvua ei voida enää pitää itseisarvoisena tavoitteena.

Veronkierto ja verosuunnittelu ovat johtaneet massiiviseen verovajeeseen ympäri Eurooppaa syventäen valtioiden talousahdinkoa entisestään. Komission mukaan verovaje aiheuttaa EU:n taloudelle yhteensä 1000 miljardin euron menetykset vuodessa. Veronkiertoa siirtohinnoittelun avulla ei pidä enää sallia. Läpinäkyvyyden onkin koskettava poliittisen päätöksenteon lisäksi markkinoita ja yritystoimintaa.

Eurokriisin ratkaisemiseksi Vasemmisto vaatii:

•    Euroopan keskuspankin ensisijaiseksi tehtäväksi on määrättävä kasvun ja työllisyyden edistäminen – suhdannetilanteesta riippuen myös keskuspankkirahoituksella.

•    Pankit, jotka ovat liian suuria kaatumaan, on pilkottava tai kansallistettava.

•    Talletuspankit, investointipankit ja vakuutusyhtiöt on erotettava selkeästi toisistaan.

•    Euromaiden velat on soviteltava ja järjesteltävä uudelleen, ja kriisimaiden kurjistaminen on lopetettava.

•    Euroopassa toimivat veroparatiisit on suljettava ja pankkisalaisuudesta on luovuttava samalla, kun unionin on edistettävä veroparatiisiongelman globaalia ratkaisemista. On otettava käyttöön automaattinen verotietojen vaihto.

•    Verokilpailun ja verosuunnittelun estämiseksi on asetettava minimiveroasteet. Tilaajat on asetettava vastuuseen alihankkijoidensa veronmaksusta Hollannin mallin mukaisella ketjuvastuulla. Hallintorekisteri on avattava ja todellisista omistajista on tehtävä yleisjulkinen rekisteri.

•    Yritysten ja pankkien omistukset ja toiminta on tehtävä läpinäkyväksi maakohtaisella kirjanpidolla.

•    Laaja investointiohjelma on kohdistettava tukemaan ekologisesti kestävää elinkeino- ja liikennepolitiikkaa, julkisia ja sosiaalisia palveluita sekä tuotantoa.

•    Mikäli eurokriisiä ja eurovaluutan ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla, yhteisvalutta on purettava hallitusti, jolloin EMU- jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys.

•    EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvotteluista on luovuttava ja vastaavat aiemmat sopimukset on arvioitava uudelleen.

3. Hyvää työtä ja sosiaaliturvaa

Globalisaation myötä kansalliset työmarkkinamallit ovat menettäneet merkitystään. Työehdoista sopimisen luonne on muuttunut. Kansallisen kilpailukyvyn vaalinnasta on tullut sopimista ohjaava tekijä. Kunkin maan sopijaosapuolet tähtäävät kilpailijamaita pienempiin palkankorotuksiin tai jopa palkanalennuksiin. Tämä heikentää työntekijöiden ostovoimaa ja siten myös kokonaiskysyntää ja kasvua. Palkkakilpailu on korvattava Euroopan laajuisella sääntelyllä.

Pelkkä työllisyyden tilastollinen parantuminen ei riitä. On panostettava myös työn laatuun, sukupuolten palkkatasa-arvon toteuttamiseen, työhyvinvointiin sekä kohtuullisen toimeentulon takaavaan tulotasoon. Jos kaikki työ on arvokasta, siitä pitää myös maksaa reilusti. Euroopan laajuista nuorisotyöttömyyttä ei pidä ratkaista tekemällä nuorista matalapalkkareserviä, vaan edistämällä oikeiden työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien syntymistä. Työtä on jaettava myös työaikaa lyhentämällä, ansiotaso turvaten ja samalla huomioiden tuottavuuden kehitys.

Ammattiyhdistysliikkeen asemaa työntekijöiden etujen valvomisessa on vahvistettava Euroopan laajuisesti. Työntekijöiden järjestäytymistä on tuettava kaikkialla. Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus, mikä parantaisi niiden mahdollisuuksia ajaa ulkomaalaisten työntekijöiden etuja esimerkiksi alipalkkaus- ja syrjintätapauksissa. Euroopan unionin on edistettävä sitovien maakohtaisten työehtosopimusten, minimi- ja maksimipalkkakäytäntöjen syntymistä, sekä niiden noudattamista. Työntekijöiden alipalkkaus on sanktioitava ja työnantajan työnjohto-oikeuden laajentaminen yksipuoliseen sopimusalan muuttamiseen, eli niin sanottu työehtosopimusshoppailu, on estettävä.

Tällä hetkellä unioni toimii ensisijaisesti markkinavapauksien turvaamiseksi. Niitä perustavammiksi oikeuksiksi tulisi säätää sosiaalipoliittisia minimivaatimuksia. Vasemmisto tukee yhteiseurooppalaisia vaatimuksia minimitoimeentulosta ja -palkasta, sekä niiden korottamisesta. Tähän tarvitaan kuitenkin eri maiden todellisuuteen parhaiten soveltuvat alueelliset toteutusmallit ja tasot.

EU:n kilpailulainsäädäntö ei saa rajoittaa kunnollisten julkisten palveluiden tuottamista ja edistämistä unionin alueella. Tasa-arvon kannalta olennaisia sosiaali- ja terveyspalveluita ei saa alistaa suuryritysten voitontavoittelulle. Uusia toimialoja ei pidä avata markkinakilpailulle – päinvastoin koulutuksen ja palveluiden julkista tuotantoa pitää kehittää.

Sosiaalipolitiikka ei kuulu EU:n viralliseen toimivaltaan. Kuitenkin sisämarkkinapolitiikan kautta jäsenmaissa yleinen vakuutusperusteinen sosiaaliturva on vallannut alaa omalta asumisperusteiselta hyvinvointimalliltamme.

Unionin toimivaltarajat on pidettävä niin tiukkoina, ettemme menetä omaa universaalia sosiaaliturvaamme unionin sisämarkkinakäytännöille, vaan pystymme levittämään omia hyviä käytäntöjämme Euroopan unioniin.

Sosiaalisemman Euroopan kehittämiseksi Vasemmisto vaatii:

•    Suomen on ratifioitava Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 4.1. joka määrittelee kelvollisen palkan. Artiklan mukaan työntekijöille on tunnustettava oikeus tyydyttävän elintason turvaavaan palkkaan.

•    On perustettava EU-tason palkkakoordinaatiosta vastaava palkkaneuvosto kitkemään palkkakilpailua ja sen haittoja. Lisäksi on luotava mekanismeja, jolla koordinoidaan palkkaneuvotteluita ja kehitystä eri maissa.

•    Palkkoihin, sosiaaliturvaan ja työehtoihin on asetettava minimitasot ja vähimmäiskorotukset.

•    Sosiaalisesti tasaveroista koulutusta ja palveluita on vahvistettava kaikkialla Euroopassa.

•    EU:n rakennerahastot ja niillä rahoitetut ohjelmat ja uudet finanssipoliittiset keinot on suunnattava alueellisten erojen ja työttömyyserojen supistamiseen. EU:n maaseuturahaston Leader-ohjelman rahoituksella on tuettava maaseudun elinkeinoja, kylien kehittämistä ja viihtyvyyden parantamista.

•    Verotuksen vähimmäistasoja on harmonisoitava kansainvälisen veronkierron ja verokilpailun estämiseksi ja on luotava ylikansallisia pankkiveroja.

•    On otettava käyttöön yhteinen eurooppalainen varallisuusvero ja edistettävä maksimipalkkalainsäädäntöä.

•    Kaikissa jäsenmaissa on maksettava ulkomaalaisille työntekijöille maan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Tämän periaatteen noudattamista on valvottava tiukasti.

4. Oikeuksia ja rauhaa kaikille

Talouden vapauttamisen ja markkinakeskeisyyden sijaan Euroopan unionin kehittämisen lähtökohdaksi on otettava ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen, sekä globaali rauhan edistäminen.

Uskonnon, sukupuolen, sukupuolen ilmaisun, ja seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän, vammaisuuden tai iän takia tapahtuva syrjintä pitää unionissa torjua. Syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittäminen ja vahvistaminen on vain yksi askel kohti tasa-arvoa. Sen lisäksi EU:n on edellytettävä jäsenmailtaan tasa-arvon aktiivista edistämistä rakenteellisella tasolla esimerkiksi positiivisella erityiskohtelulla.

Unionin on mahdollistettava vapaa liikkuvuus ja sosiaalisten oikeuksien toteutuminen alueellaan lisäämällä edellytyksiä työnsaantiin, asuntoon ja sosiaaliseen turvallisuuteen.

Kriisejä ei ratkaista asevientiä lisäämällä. EU:n ja Suomen asekauppalainsäädäntöä tulee kiristää ja estää aseiden kulkeutuminen sota-alueille ja diktatuureille. Kriisinhallintaa ei saa käyttää suurvaltojen voimapolitiikan välineenä.

Yleisten ihmisoikeuksien ja rauhan tukemiseksi Euroopassa ja maailmanlaajuisesti Vasemmisto vaatii:

•    Niin EU:n tasolla kuin jäsenmaissa erikseen on puututtava tehokkaasti lähisuhdeväkivaltaan ja vähemmistöihin kohdistuviin viharikoksiin.

•    Tiukan rajavalvonnan sijaan on parannettava paperittomien siirtolaisten asemaa ja ihmisten mahdollisuuksia saapua EU:n alueelle laillisesti.

•    Jäsenmaita on painostettava kunnioittamaan vähemmistöjen oikeuksia. Rauhanomaiset mielenosoitukset, kuten Pride-kulkueet, on sallittava kaikissa EU-maissa. EU:n on tuettava vähemmistöjen liikkeitä ja järjestöjä sekä niiden Euroopan laajuista yhteistyötä.

•    Oikeus päättää omasta ruumiistaan on keskeinen ihmisoikeus. Turvallinen ja vain raskaana olevan omasta tahdosta riippuva oikeus aborttiin on saatava kaikkiin EU-maihin.

•    On luovuttava romanien EU:n sisäisistä karkotuksista ja ryhdyttävä toimiin romanien aseman parantamiseksi jokaisessa jäsenmaassa.

•    On edistettävä vapaaehtoista liikkuvuutta ja muuttoja niin unionin sisällä kuin laajemminkin.

•    Kansainvälisen nuorisovaihdon kasvun edellytykset on turvattava.

•    EU:n on edistettävä ulkopolitiikassaan globaalin velkasovittelumekanismin syntymistä.

•    EU:n kriisinhallinnan täytyy nojata YK:n peruskirjaan ja sotilasorganisaatioiden on oltava alisteisia siviilikriisinhallinnalle.

•    Unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei pidä militarisoida.

•    Euroopasta on tehtävä joukkotuhoaseeton vyöhyke.

•    EU:n on otettava Britannian ja Ranskan paikka YK:n turvallisuusneuvostossa.

5. Unioni ympäristönsuojelun eturintamaan

Maapallon lämpenemisen pysäyttäminen edellyttää nykyistä tiukempia päästötavoitteita. Tämä merkitsee vähintään 40 % kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU ei voi esittää vaatimuksia USA:lle, Kiinalle, Brasilialle tai Intialle, mikäli se ei toimi itse ensin. Unioni on vietävä takaisin ilmastopolitiikan eturiviin, mistä se on viime vuosina lipsunut USA:n kaltaiseksi jarruttajaksi.

Tarvitaan tiukempia päästörajoja ja uusia keinoja hillitä ilmaston lämpenemistä. Päästöoikeuksien hinnan on oltava niin korkea, että se kannustaa vähentämään ilmastokuormitusta. Päästökaupan rinnalle on lisäksi luotava aidosti kulutusta ohjaava ja päästöjä vähentävä haittaverojärjestelmä.

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on merkittävin globaali uhka, jonka ehkäisemiseen EU:n on vaikutettava määrätietoisesti. Unionin nykyinen kalastuspolitiikka heikentää maailman merien monimuotoisuutta ja uhkaa kalakantoja. EU ei saa sallia paikallisten kalastajien toimeentuloa uhkaavaa ryöstökalastusta maailman merillä.

EU:n on varmistettava, että Suomessa ja Euroopassa saadaan syödä puhdasta, ekologisesti ja lähellä tuotettua ruokaa. Suomella ja kaikilla muilla jäsenmailla on oltava oikeus ja mahdollisuus riittävään kansalliseen elintarvikeomavaraisuuteen. Unionin on säänneltävä ja parannettava tuotantoeläinten elinolosuhteita. Eläinten suojelussa on otettava huomioon kunkin jäsenmaan kansalliset erityispiirteet lajien säilymistä ja monimuotoisuutta kunnioittavalla tavalla. Maatalouden tehotuotantoa suosivat vientituet on poistettava siirtymäajan jälkeen.

Maataloustukien tulisi jakautua tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin tilojen välillä. Maataloustuet tulee ohjata maanomistuksen tukemisen sijaan ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja globaalisti kestävämmän Euroopan puolesta Vasemmisto vaatii:

•    Pohjoisten alueiden erityisolosuhteet on otettava huomioon maataloustukipolitiikassa.
•    Itämeren ja arktisten alueiden ympäristönsuojeluun on panostettava.
•    Geenimanipuloidut tuotteet on kiellettävä ja EU:n maataloustukia on annettava ainoastaan ekologisesti kestävälle tuotannolle.
•    Euroopan unionin jäsenmaiden on sitouduttava vähentämään päästöjään riittävästi ja EU:n on lunastettava takaisin paikkansa maailmanlaajuisesti edistyksellisenä ilmasto- ja ympäristöpoliittisena toimijana.
•    Unionin ja jäsenmaiden on edistettävä kestävää kalastuspolitiikkaa eivätkä ne saa solmia uusia ryöstökalastussopimuksia.
•    EU:n on ajettava globaalia kasvihuonepäästöveroa.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille