Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – Vasemmistoliiton linjauksia

Nykyjärjestelmän ongelmia

Nykyinen hallintomalli erilaisine kuntayhtymineen ja sote-alueineen, maakuntien liittoineen ja valtionhallinnon ELY-keskuksineen ja Aluehallintovirastoineen on epäselvä, monimutkainen, epädemokraattinen ja taloudellisesti sekä toiminnallisesti tehoton.

Sinänsä suomalainen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat laadukkaita ja henkilöstö osaavaa, mutta järjestelmä ei kykene takaamaan aina oikea-aikaisia ja tasa-arvoisia palveluita. Perusterveydenhuolto on osittain rapautunut ja palveluketjut pirstaleiset. Kunnat kamppailevat kasvavien menopaineiden kanssa. Jos mitään ei tehdä, ongelmat pahenevat väestön ikääntyessä.

Kunnilla on nykyisellään vastuu perusterveydenhuollon palveluiden järjestämisestä ja sairaanhoitopiireillä erikoissairaanhoidosta. Lisäksi Kela järjestää ja rahoittaa joitain palveluita. Yksityiset työterveyspalvelut palvelevat vaihtelevasti työssä olevia. Varakkaat ja keskituloiset täydentävät rikkonaisia palveluketjuja yksityisillä terveyspalveluilla.

Järjestelmän ehkä suurin ongelma on perusterveydenhuollon huono saatavuus, pitkät jonot sekä palveluketjujen rikkonaisuus. Palvelumaksut ovat muihin maihin verrattuna korkealla tasolla ja pienituloiset jättävät siksi hakematta tarvitsemiaan palveluita.

Nykyjärjestelmän ongelmana on myös eri toimijoiden välinen vastuun välttely, joka aiheuttaa sen, että asiakasta siirrellään toimijoiden välillä. Tämä sekä kasvattaa kuluja että siirtää niitä asiakkaan maksettavaksi.

Perusterveydenhuollon palveluiden rapautuminen siirtää painetta erikoissairaanhoidon palveluihin ja sitä kautta kasvattaa menoja ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi.  Moniongelmaiset ja paljon palveluita tarvitsevat joutuvat juoksemaan eri luukkujen välillä ja oikein kukaan ei kohtaa ihmistä kokonaisuutena. Järjestelmän ongelmat ovat johtaneet ihmisten väliseen eriarvoistumiseen ja terveyserojen kasvuun.

Hallituksen mallin ongelmia

Hallituksen sote-uudistusmallissa on vielä paljon avoinna olevia kysymyksiä ja sen vuoksi kokonaisuutta on vaikea arvioida. Seuraavaksi joitakin keskeisiä huomioita.

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet palvelujärjestelmän yhdistämisen vahvistamisesta, perusterveydenhuollon saatavuuden parantamisesta ja kustannuskasvun hillinnästä on hallituksen mallissa unohdettu. Tavoitteet perus- ja erikoistason sairaanhoidon integraatiosta, sosiaali- ja terveyspalveluiden välisestä integraatiosta sekä tietojärjestelmien integraatiosta, sekä näiden myötä ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistumisesta ja sujuvammista palveluketjuista eivät tule hallituksen mallissa toteutumaan. Sote-uudistuksesta on tullut bisnes-uudistus.

Sote-palveluiden järjestämisen ja tuottamisen erottaminen sekä laaja valinnanvapaus yhdistettynä täysin vapaaseen kilpailuun merkitsee, että monikansallisille yrityksille, joiden ainoa tavoite on lihava osinko ja verojen maksun välttely veroparatiisiyhtiöiden kautta, avataan mahdollisuus rahastaa ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeilla. Hallitus perustelee yhtiöittämistä EU-säädöksillä. Tämä ei asiantuntijoiden mukaan ole pätevä perustelu.
Jos hallituksen aikeet yhtiöittää koko perustason terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut toteutuvat, se merkitsee, että maakuntien omistamia yhtiöitä ei voida tukea julkisesti ja niiden on voitava sallia myös mennä konkurssiin, koska niihin sovellettaisiin EU-lainsäädäntöä ja Suomen kilpailulakia julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisista toimintaedellytyksistä.
Yhtiöittäminen on uhka demokratialle. Yhtiöiden hallinto on vähemmän avointa ja läpinäkyvää, koska osakeyhtiön tai muun vastaavan yhtiön toiminta tapahtuu liikesalaisuuden puitteissa. Demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuus tiedonsaantiin, ohjaukseen ja päätöksentekoon heikkenee.

Yhtiömallissa on vaarana se, että kansalaisten perusoikeuksien, kuten sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen heikkenee. Useissa laeissa edellytetään, että päätöksiä tekee virkasuhteessa oleva lääkäri. Merkittävää julkisen vallankäyttöä, kuten pakkohoitopäätöksiä ja tartuntatautilain mukaisia päätöksiä, voi tehdä vain virkalääkäri. Tätä valtaa voida siirtää vain rajoitetusti osakeyhtiöiden työntekijöiden tehtäväksi.

On todennäköistä, että isot toimijat tulevat ostamaan pienet, mahdollisesti kotimaiset toimijat ulos markkinoilta. Palveluketjut pirstoutuvat entisestään. Vastuu palveluiden kokonaisuudesta katoaa yhtiöihin. Kulut kasvavat, vaikka uudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli hillitä väestön ikääntymisen aiheuttamaa kulupainetta. Asiakasmaksut todennäköisesti nousevat.

Hallituksen yhtiöittämis- ja monituottajamalli vaikeuttaa siis sosiaali- ja terveyspalveluissa palvelukokonaisuuksien muodostamista. Tällä hetkellä eriytetyt sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat heikosti asiakkailla, joiden avun tarve on pitkäkestoista ja he kärsivät monista hyvinvointiongelmista. He ovat esimerkiksi huono-osaisia, työttömiä, päihde- tai mielenterveysongelmaisia tai vanhuksia. Huono-osaisuus ja hyvinvointivaje siirtyvät myös sukupolvelta toiselle, mikäli palvelut eivät toimi tarkoituksenmukaisesti.

Esimerkkinä tarpeesta luoda palvelukokonaisuuksia voidaan mainita mielenterveyspotilaiden tai vanhusten siirtyminen terveydenhuollon laitoksesta avohoitoon ja tarpeesta saada sosiaalitoimen asumispalveluita ja vastaavasti siirrot päinvastaiseen suuntaan. Näissä tapauksissa tarvitaan nykyistä parempaa eri toimijoiden välistä asiantuntijayhteistyötä.

Mallissa ei ole tietoa siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon julkisissa yhtiöissä toimivien työsuhteille käy ja millä ehdoilla töitä tulevaisuudessa tehdään. Kun julkiset ja yksityiset kilpailevat keskenään ja tavoittelevat samoja kilpailuedellytyksiä, paine kohdistuu noin 280 000 ihmisen työsuhteen ehtoihin julkisissa yhtiöissä.

Sote-uudistuksen lähtökohdat vasemmistoliiton näkökulmasta

Vasemmistoliitto esittää Suomeen laajaa sote-palveluiden ja aluehallinnon uudistusta, jonka tavoitteena on hallinnon yksinkertaisuus, demokraattisuus, tehokkuus ja palveluiden tasa-arvoinen turvaaminen. Esityksemme perustuu kolmiportaiseen hallintoon: kunta, maakunta ja valtio.

Maakuntahallinnon tulee toimia suorilla kansanvaaleilla valitun edustuksellisen maakuntavaltuuston ohjauksessa. Maakunnilla tulee olla oma verotusoikeus todellisen itsehallinnon ja taloudellisen liikkumavaran turvaamiseksi. On huomioitava, että maakunnille siirretään muitakin tehtäviä kuin sosiaali- ja terveyspalvelut.

Maakuntahallinto voidaan rakentaa pääosin olemassa olevan maakuntajaon eli 18 maakunnan pohjalta, jotta turvataan mielekäs aluerakenne asioinnin, maantieteen, identiteetin ja demokratian kannalta. Maakunnat vastaisivat ja päättäisivät sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta alueillaan.

Koska useimmat maakunnat ovat joka tapauksessa väestömäärältään pieniä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta, tulee erikoistason sotepalveluiden järjestämistä ja työnjakoa koordinoida sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa.

Viiden yliopistosairaalan ympärille rakennettavilla sotepalveluiden koordinaatioalueilla maakunnat koordinoivat tarvittavaa alueellista yhteistyötä ja työnjakoa kilpavarustelun estämiseksi ja riittävän osaamisen turvaamiseksi. 18 maakuntaa on soten erikoistason palveluiden näkökulmasta paljon, mutta ongelmat voidaan välttää maakuntien välisellä työnjaolla, yhteistyöllä ja koordinaatiolla.
Hallinto ja jatkuva kehittäminen pitää tuoda lähemmäs asukkaita palvelun käyttäjien ja ammattilaisten säännöllisen yhteistyön avulla. Myös peruskunnille, kunnanosa-alueille ja kansalaisjärjestöille on järjestettävä suorat vaikutusmahdollisuudet paikallisten palvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – vasemmistoliiton linjauksia

sotekuva

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen lähtökohtana tulee olla perusterveydenhuollon vahvistaminen ja integraatio. Ihmisten palvelut on pyrittävä turvaamaan asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti. Kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään on parannettava.

Ihmisten on päästävä terveyskeskuksiin ja lääkärin vastaanotolle jonottamatta. Toiminta on kustannustehokasta vain, kun tarpeellinen hoito voidaan aloittaa oikea-aikaisesti, ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita painottaen. Lähipalveluiden korkea laatu ja saatavuus on turvattava koko Suomessa.

Erityisen tärkeitä kysymyksiä ovat sujuva siirtyminen perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon sekä sujuva liikkuminen sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Olennaisia ovat myös sujuvat sähköiset tietojärjestelmät ja monikanavaisen rahoituksen purkaminen. Asiakkaiden ja potilaiden todellinen itsemääräämisoikeus edellyttää sitä, että palvelusuhteissa toteutuu riittävä jatkuvuus ja luottamuksellisuus.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee tuottaa pääosin julkisesti. Näin voidaan varmistaa kustannustehokkaat ja saumattomat palveluketjut. Yksityiset yritykset voivat täydentää julkisia palveluita kilpailutusten ja palvelusetelien kautta. Tavoitteena on, että perusterveydenhuollon palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia, ja muiden palveluiden asiakasmaksuja alennetaan.

Sairausvakuutuksen sairaanhoito-, lääke- ja matkakorvaukset on parasta liittää heti maakuntahallintoon. Nyt toimiva työterveyshuolto tulee säilyttää uudistuksen alkuvaiheessa vähintään ylimenokauden ajan. Jatkossa voidaan tarkastella koko sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmän integroimista.
Tiedon tulee kulkea sujuvasti eri toimijoiden välillä. On perustettava julkinen yhtiö, joka tuottaa yhteisen tietojärjestelmän ja määrittelee tietojärjestelmän standardit, jotta myös yksityiset toimijat voivat niitä käyttää.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työskentelyolosuhteita pitää parantaa oikealla työn mitoituksella, hyvällä ja turvallisella työympäristöllä, oikealla tiedolla, asianmukaisella palkkauksella, riittävällä täydennyskoulutuksella ja osaavalla johtamisella.
Sote-alueiden rahoitus on järjestettävä maakuntien itsensä keräämän veron ja valtion tasoitusrahoituksen turvin, ohjaamalla kunnille nyt maksettavia valtionosuuksia maakunnille. Toisaalta valtionosuuksien kriteerein tulee varmistaa, että kunnilla säilyy riittävä kannuste edistää asukkaiden terveyttä ja järjestää ennalta ehkäiseviä palveluita.

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille