Lama torjutaan elvyttämällä

Tuloerojen kaventaminen, köyhyyden vähentäminen ja verotuksen kääntäminen progressiivisemmaksi olivat Vasemmistoliiton keskeisiä tavoitteita hallitusneuvotteluissa. Nämä oikeudenmukaisuutta lisäävät tavoitteet saimme hallitusohjelmaan.

Talousarvio toteuttaa näitä tavoitteita. Tuloeroja kavennetaan esimerkiksi keventämällä pienituloisten verotusta nostamalla perusvähennystä ja työtulovähennystä.

Pääomatulojen ja suurten perintöjen verotusta kiristetään ja pääomaveroonkin tulee progressiivisuutta. Lisäksi perusturvaan tulee vihdoinkin tuntuva sadan euron tasokorotus. Tästä voimme olla ylpeitä.

Jotkut ovat vaatineet tässä ja nyt leikkauksia ja veronkiristyksiä. Kysyn mitä järkeä olisi tehdä pikaleikkauksia nyt, kun hallitusohjelmaa on vasta alettu toteuttamaan ja esimerkiksi perusturvan korotus tulee vuoden alusta voimaan?

Tässä tilanteessa ajoitus on erittäin tärkeää, sitä ei voi korostaa liikaa. Tasapainottamistoimista on syytä päättää ajoissa, mutta hätiköinnillä ja väärällä ajoituksella emme saa painaa Suomea lamaan.

Me Vasemmistossa olemme johdonmukaisesti olleet sitä mieltä, että maaliskuun kehysriihi on oikea hetki tehdä pitkän aikavälin päätöksiä talouden tasapainottamiseksi. Silloin on tarkasteltava kaikkia vaihtoehtoja – säästökohteita, verotulojen lisäämismahdollisuuksia ja rakenteellisia uudistuksia.

Veropohjaa on tiivistettävä ja sitä murentava verokikkailu on estettävä. Kun lääkärikeskus maksaa lähes 40 miljoonan euron voitostaan Suomeen veroa vaivaiset 360 000 euroa siirtämällä voitot ja niistä maksettavat verot ulkomaille, on jotain tehtävä.

Harmaan talouden ja veronkierron kitkemistä on jatkettava. On puolustettava rehellistä suomalaista työtä ja yrittämistä vilunkiveijareita vastaan.

Kevään kehysriihessäkin tulemme pitämään kiinni Vasemmistolle keskeisistä hallitusohjelman linjauksista – tuloerojen kaventamisesta, köyhyyden vähentämisestä ja oikeudenmukaisesta verotuksesta. Sopeuttamistarpeet pitää hoitaa ennen muuta verotuksen, ei uusien leikkausten kautta.

Julkiseen talouteen toisi liikkumavaraa hyvätuloisten verotuksen kiristäminen. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista eikä juurikaan vähentäisi kotimaista kulutuskysyntää.

Leikkausten ja veronkiristysten lisäksi vaihtoehtojen kirjossa on oltava mukana taantuman torjuminen elvyttämällä. Oikein kohdennetuilla julkisilla investoinneilla voimme torjua lamaa.

Asuntotuotanto, ympäristönsuojeluinvestoinnit ja sellaiset tie- ja raidehankkeet, jotka edistävät yritystem­me toimintaa ovat järkeviä elvytyskohteita.

Etenkin pääkaupunkiseutu kärsii karmeasta kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulasta. Vuokrat ovat ylittäneet tavallisen palkansaajan maksukyvyn, mutta silti vähäisiä vapautuvia asuntoja jonottavat tuhannet. Helsingissä jonossa on lähes 24 000 ihmistä, Vantaalla 17 000 ja Espoossakin tuhansia.

Omavastuukoron puolitus valtion asuntolainoissa on hieno ratkaisu, mutta ellei se riitä asuntotuotannon elvyttämiseen tarvitaan pikaisia lisätoimia.

Arvoisa puhemies

On sanottu, että alkavassa taantumassa meillä ei ole viime kerran tapaan varaa elvyttää, koska valtio lisävelkaantuu. Minä kysyn onko meillä varaa jättää elvyttämättä ja näin syventää taantumaa. Asuntoihin, liikenteen sujumiseen ja ympäristönsuojeluun kohdistuvalla elvyttämisellä torjumme lamaa ja luomme kestävää talouden pohjaa tulevaisuudelle.

Amerikkalainen Nobelin palkinnonkin saanut taloustieteilijä Joseph Stiglitz on neuvonut Suomea tasapainottamaan julkista taloutta kiristämällä hyvätuloisten tuloverotusta ja tekemään talouskasvua tukevia investointeja vaikka velkarahalla. Vaikka harvoin otan jenkeiltä neuvoja, niin tässä asiassa olen samaa mieltä.

Myös budjetti mahdollistaa elvyttämistä. Jakamaton varaus 200 miljoonaa euroa ja samansuuruinen lisätalousarviovaraus antavat tähän mahdollisuuksia.

Liian kovat leikkaukset olisivat myrkkyä kotimaiselle kysynnälle ja työllisyydelle etenkin vientikysynnän hiipuessa. Euroopan talouskriisin kannalta on kohtalokasta, jos ne maat, joilla velkaantumisaste ja taloustilanne sallisivat elvyttämisen, jättävät sen tekemättä. Meidän on pidettävä pyörät pyörimässä, se on koko Euroopan etu.

On syytä arvioida, miten paljon voimme lisätä lainanottoa, jos sen vastapainona on sitoutuminen tulevaisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. En sano, että meidän on tingittävä hallitusohjelman tavoitteesta kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Sanon kuitenkin, että tätäkin tavoitetta on arvioitava koko maailman ja Euroopan talouden näkymistä käsin suhteessa Suomen mahdollisuuksiin talouden tasapainottamisessa. Mikäli näkymät antavat aihetta uuteen arvioon, on tätäkin tavoitetta uskallettava tarkastella uudelleen.

 

 

 

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille