Lapsemme maksavat moninkertaisen hinnan viivyttelystämme

Miksi surra valtionvelkaa, jos raha lakkaa olemasta? Mitä hyödyttää muutama uusi panssarivaunu rajalla, jos suurvallat tarvitsevat vesivarojamme? Miksi panostaa koulutukseen, jos koulutettu kansa ei pysty edes pitämään maataan elinkelpoisena? Kysymykset kuulostavat liioittelulta, mutta eivät ole sitä.

Ilmastonmuutos ei ole poliittinen kysymys muiden joukossa, vaan siinä on kyse nykymuotoisen yhteiskunnan säilymisestä. Meillä on jo tieto, nyt viimeistään on aika myös toimia.

Politiikassa ei ole enää varaa tehdä pienintäkään päätöstä pohtimatta ilmastovaikutuksia. Suomi ei voi piiloutua sen taakse, että on pieni ja mitätön maa. Päinvastoin Suomen kaltaisten rikkaiden maiden on tehtävä muita enemmän, sillä jos verrataan ekologista jalanjälkeä, Suomi on suurvalta; kulutamme neljä kertaa sen, mihin meillä olisi varaa.

YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista, jotka ulottuvat vuoteen 2030 asti – ohjelma kantaa nimeä Agenda 2030. Se tavoittelee paljon sellaista, johon on helppo yhtyä: kestävämpää ja ekologisempaa maailmaa. Sen ongelma kuitenkin on, ettei se velvoita konkreettisiin tekoihin tavoitteiden saavuttamiseksi. Konkretiaa ei ole riittävästi myöskään Suomen hallituksen tavoitteissa, ja eduskunnan työkulttuurissa huomisen isot asiat tuppaavat häviämään tämän päivän pienemmille asioille.

Tähän on löydyttävä ratkaisu, koska lapsemme maksavat aikanaan moninkertaisen hinnan viivyttelystämme.

Ilmastonmuutos on se kysymys, jolla tulevat sukupolvet aikanaan meitä mittaavat. Siitä on tehtävä myös se kysymys, jolla me arvotamme omaa menestystämme. Tällä hetkellä arvosanassa on vielä runsaasti parantamisen varaa.

ANNA KONTULA

Tykkäsitkö artikkelista? Kerro siitä kavereillesi!
Jaa kavereille